Friday, September 28, 2018

Tämän hetken ajatuksia

Jaa'a.

Viime aikoina on tapahtunut seuraavaa:

Alkuviikosta posti toi jälleen kaksi ilmoitusta vanhojen velkojen ulosotosta. Sain avattua kirjeet, luettua ne, laitettua summat ylös. Pystyin jopa olemaan repimättä kirjeitä! Tulenkohan jossain vaiheessa tottumaan näihin ilmoituksiin? Toivottavasti, sen verran vieläkin kouraisee vatsan pohjasta. Surullisinta on se, että summat eivät loppuen lopuksi päätä huimaa. Suunnittelin jo, että Sitten Kun minulla on semi-vakituinen työpaikka, maksan pienimmän laskun ensimmäisestä palkastani pois. Sitten. Ehkä. Kun.

Posti toi myös järkyttävän suuren sähkölaskun, juuri tässä kuussa kun menin perumaan toimeentulotukeni. Lasku oli tietenkin pakko maksaa. Koomisinta tilanteessa on se, että tänään sain postissa ilmoituksen uusista sähkön hintojen korotuksista.

Summa summarum, tällä hetkellä rahaa ei ole enää mihinkään muuhun kuin vuokran maksamiseen. Täten lainat ja muut laskut jäävät odottamaan parempaa päivää. Luotto omiin kykyihin on kova, olen selvinnyt ennenkin vastaavasta tilanteesta ilman, että yhtäkään ylimääräistä laskua on mennyt ulosottoon. Lohtua tuo Takuusäätiön blogin kirjoitus, joka käsittelee osaltaan sitä tärkeää seikkaa, että loppuen lopuksi tärkeintä on maksaa vuokransa.

Positiivista tilanteessani on se, että viime työhaastattelun mentyä mönkään, suivaannuin. Hain jälleen työpaikkoja maan ja taivaan väliltä. Lopputulema on se, että kävin eilen yhdessä osa-aikaiseen työpaikkaan liittyvässä haastattelussa. Tänään soitettiin myös toisesta vastaavasta.

Kauheasti en uskalla tässä tilanteessa toivoa vakituisen, kokoaikaisen työpaikan perään. Tilannetta helpottaisi kuitenkin suunnattomasti se, että olisi muutama osa-aikainen työpaikka. Tällä taktiikalla pääsisin - toivottavasti - edes siihen tuhannen euron ylittävään kuukausipalkkaan.

Hyvin harvalla tutullani on vakituinen, kokoaikainen työpaikka. Tai jos sellainen onkin, palkka on niin mitätön, että sillä ei tule toimeen. Moni tuttu tekee montaa eri työtä eikä meinaa silti selvitä menoistaan. Työssäkäyvien köyhyys on nykypäivän todellisuutta. Ainakin minun lähipiirissäni on nähtävissä vahvasti sellainen kolmekymppisten sukupolvi, jotka tekevät töitä sieltä mistä sattuvat ne löytämään ja elävät silti köyhyysrajalla, kamppailevat viikosta toiseen laskujensa kanssa. Kun keskiluokasta on tullut kaukainen haave.

Työssäkäynnin repaleisuuteen on herännyt jopa Verottaja. Ensi vuonna verokortissa on vain yksi tuloraja ja samaa prosenttia käytetään kaikkiin töihin.

Jotain sentään.

Takuusäätiön kirjoitus: https://www.takuusaatio.fi/maksaako-vai-ei
Verokortista: https://www.vero.fi/tietoa-verohallinnosta/tietoa_verotuksest/verotuksen_muutoksia/verokortti/

Tuesday, September 18, 2018

Apatia

Jep.

Niin se vain taitaa olla, että nykyisillä työmarkkinoilla pärjäävät ihmiset, jotka osaavat puhua eivätkä pelkää käyttää kyynärpäitään.

Minusta tähän ei ole.

Toisaalta olen mielummin työtön kuin pelkäämässä oman päänahkani puolesta. Koska aina tulee joku toinen joka on sinua parempi ja röyhkeämpi.

Thursday, September 6, 2018

Kiitos, mutta ei kiitos!

Tosiaan tuossa jokin aika sitten tein päätöksen kohdentaa työnhakuani.

Jos en kerran päässyt työhaastatteluihin vaikka hain kaikkia vähänkään kiinnostavia töitä, miksen säästäisi aikaa sekä hermojani ja hakisin vain sellaisiin paikkoihin, mihin minulla on koulutus.

Viimeisen reilun kuukauden aikana näitä paikkoja on löytynyt kokonaista kolme. Yhden paikan haastattelusta tuossa kerroinkin jo, kahdesta muusta oli tänään ilmoitettu klassisesti sähköpostilla "kiitos, mutta ei kiitos".

En anna pelolle valtaa. Yritän nauraa epävarmuuden pois.

Hyvää musiikkia, kirjoja, ruokaa.

Pakko tässä maailmassa on jokin käänne tapahtua.

Tuesday, September 4, 2018

Haastattelu

Työhaastattelu.

Meni paremmin kuin edellinen, pieni taputus olkapäälle siitä.

Kaksi haastattelijaa. Toinen tuntui olevan innoissaan osaamisestani, toinen ei.

Ehkä haastattelijoilla oli jokin good cop, bad cop -meininki.

Tai sitten en - taaskaan - tehnyt vaikutusta.

Mitäpä tuosta. Tärkeintä on että tein kaikkeni. Tärkeää on myös se, että osaamiseni riittäisi tähän työpaikkaan.

Onhan sekin jotain.