Päätöksiä

Viime viikkoina on useamman tuttavan kanssa tullut puhetta rahasta.

Aihe on yhä se, että rahaa on liian vähän. Katsontakantoja sen sijaan monta.

Senkin uhalla että seuraava saa minut kuulostamaan mulkulta:

Se, että maksat kallista vuokraa liian suuresta asunnosta jossa on roppakaupalla hukkaneliöitä, että syöt joka päivä ulkona, että teet sen vähintään kolme (!) reissua vuodessa ulkomaiden turistirysiin, saattaa osaltaan selittää sitä, että monen tonnin kuukausitulosi eivät riitä elämiseen.

Ei. Sinä et elä köyhyysrajan alapuolella, sinä tarvitset talousneuvojan apua.

Kyllä, minulla on asennevamma. Kyllä, kaikki saavat tehdä elämässään omat valintansa ja käyttää rahansa Ihan Mihin Haluavat, niinhän minäkin teen. Mutta yllä esitetyn kaltainen valitus rahojen riittämättömyydestä ja köyhyydestä vaikuttaa välillä hieman kohtuuttomalta jos itse laskee palautuspulloja että saisi jotain syötävää.

Raha, tuo perkele.

Mietin sitä, paljonko tarvitsisin tililleni saldoa, että saavuttaisin jonkinlaisen mielenrauhan.

Joskus vuosia sitten tähtäsin kymppitonniin, nyt riittäisi muutama tuhat euroa. Oikeastaan jo se, että vuokran ja juoksevien laskujen maksaminen olisi turvattu muutamaksi kuukaudeksi eteenpäin.

Ajatus lähti kasvamaan kasvamistaan ja tein suunnitelman tuleville vuosille.

Vuoden päästä tähän aikaan teen toivottavasti viimeisiä merkintöjä tähän blogiin.

EDIT:

Sinne napsahti, Kelan velka ulosottoon. Tulee olemaan viimeinen merkintä minun kohdallani. Ikinä. Saatana.

Mutta minä olen ja elän ja hengitän.

Kaavioista

En tiedä miksi en ole tätä ennemmin tajunnut.

Pylväsdiagrammi.

Toiseen kokonaisvelkasumma kuukausittain, toiseen toteutuneet kuukausilyhennykset.

Helppoa, hauskaa, lohdullista.

Three down, seven to go

Sain kuin sainkin maksettua yhden velan pois, sen passiivisena olleen josta tuli lasku maaliskuussa.

Kuukauden myöhässä, mutta kuitenkin.

Uskomatonta, mutta myös laskut ja vuokra on maksettu.

Ja vaikka Kelan velka ahdistaa vieläkin, yritän miettiä että yksi merkintä luottotietoihin on parempi kuin kaksi.

Edelliseen postaukseen saamani ihanan kommentin jälkeen aloin miettiä tilannetta positiivisemmasta näkökulmasta.

Ei ole ihan helppo homma yrittää setviä velkojaan suhteellisen minimaalisilla tuloilla. Jo siitä, että olen ottanut asioista jonkinlaisen otteen, minun tulisi kiittää itseäni.

Jälleen tämä: minä yritän.

Maanantaina etsin itselleni uuden työn.

Väsy

Olen armottoman väsynyt.

Tämän hetken olotila on hälyttävä. En meinaa ahdistukseltani saada nukuttua tai jos nukun, näen painajaisia.

Useana aamuna kuluneen viikon aikana olen herännyt ahdistukseen, tänäänkin. Asiaa ei helpottanut Kelan viimeisin kirje:

"Jos et maksa tai jos emme saa sovittua kanssasi maksusuunnitelmaa, siirrämme perinnän ulosottoon."

Asia on muutenkin yksi suuri vitsi, mutta tekstin sävy yllätti silti. Kela osaa näköjään olla tylympi kuin monet perintäfirmat.

Ahdistus kumpuaa varmasti suurilta osin tästä keväästä, väsymys allergiaoireista ja lisääntyneestä valosta.

Siitä, että töiden suhteen on taas epävarmaa.

Siitä, että tuntuu ettei mitään tapahdu.

Siitä, että samaan aikaan tuntuu että monet tahot vaativat tällä hetkellä aivan liikaa.

Yritän pitää rutiineista kiinni vaikka haluaisin vain maata sängyssä, verhot alhaalla, puhelin kiinni.