Blogi vuoden!

Aikamoista. Vuosi sitten tein ensimmäisiä postauksia tähän blogiin.

Vaikka aloituksesta on vasta vuosi, tuntuu että niitä on vierähtänyt ainakin kolme.

Ihmettelen sitä rohkeutta mikä minussa oli.

Ehkä olin vain tullut pisteeseen, missä en kokenut saavani mistään apua minua, elämääni ja yleistä vointiani pahasti rassaavaan asiaan.

Oli pakko keksiä itse jotain. Viimeinen yritys ennen kuin lyö hanskat tiskiin? Vai oliko voimia vihdoin tarpeeksi?

En enää saa kiinni siitä, mistä hemmetistä löysin voimani ottaa asioista kiinni? Tai no, vanhaa päiväkirjaa selailemalla selviää että puin menneisyydessä tapahtuneita asioita ja päätin tietoisesti päästää irti. Sellaisista, jotka heilauttivat sisimpäni pois paikoiltaan, fokuksen pois valoisammasta tulevaisuudesta.

Tai ehkä se oli vain yleiskyllästyminen siihen, että luottotiedottomista kirjoitettiin yhä vain enimmäkseen halveksivaan, skandaalinomaiseen sävyyn? Onneksi sävy on sittemmin jo vähän muuttunut.

Ensimmäinen suurempi käänne tapahtui alkusyksystä kun sain vihdoin osa-aikaisen työpaikan. Toinen jo pari kuukautta myöhemmin surun iskiessä päälle voimalla. Kolmas surun jälkimainingeissa vuodenvaihteen jälkeen.

Kun meni hermot.

Kun ei ollut enää mitään menetettävää ja päätin että näiden velkojen kanssa en hautaan mene.

Rohkeus. Se on vain kasvanut.

Töitä!

Sain kesätöitä!

Pari kuukautta, melkein täyttä viikkoa.

Ajatuksissa herää pieni toivo siitä, että saisin kesän aikana kaksi velkaa maksettua...

...uskaltaako tästä iloita?

Kulutustesti, viikko II

Niin. Miten kaikki välttämätön loppuu aina kerralla ja aina muka juuri silloin kun rahaa ei ole?

Viime viikon budjetti meni ja paukkui, yhteensä rahaa kului 53,06 €. Noh, tällä viikolla kiritään kiinni, onpahan kaikki tarpeellinen hommattu!

Leipä, alennuksesta 0,69 €
Maitoa 2,25 €
Jogurtti 0,98 €
Voi 2,69 €
Juusto 2,95 €

Yhteensä 9,56 €

Kulutustesti, viikko I (osa II)

Kesäkurpitsa 0,81 €
Hyvää ketsuppia 1,85 €
Banaaneja 1,12 €
Säilykkeitä 2,65 €
Lisää maitoa 3,00 €

Yhteensä 9,43 € (22,05 €)

Siinäpä tämä viikko. Saa nähdä miten käy!

Kulutustesti, viikko I

Loppukuun ensimmäinen kauppakuitti:

Iso paahtoleipä, alennuksesta 1,22 €
Perunoita 1,39 €
Sipulia 0,98 €
Ruokakermaa, 2 kpl 1,30 €
Perunasuikale, 1 kilo 1,34 €
Makaroni, 2 pussia 0,50 €
Suolapaketti 0,79 €
Hyvää jogurttia 1,95 €
Mangosose 1,65 €
Maitoa, 2 kpl 1,50 €

Yhteensä 12,62 €

Leppoisa lauantai

Yritän opetella uuden ajatusmallin.

Olen tietyn rahasumman päässä uudesta elämästäni.

Vaikka ihmisiä kehotetaan olemaan elämättä sitku -elämää, mielestäni tässä kohdin se on paikallaan. Tai ainakaan minä en halua elää rahan suhteen hetkessä, pidän liikaa siitä että lainat/velat lyhenevät ja minulla on lähes aina se muutama euro säästössä hätävaraksi. Kun on jokin suunnitelma tulevaisuudelle, ahdistaa huomattavasti vähemmän.

Loppukuun ajan käyttövaraa on muutama kymmenen euroa per viikko. Jostain syystä odotan tätäkin pienellä innolla.

Kai sekin on jokin omatoimitesti liittyen luonteenlujuuteen.

Mutta sitä ennen pidän leppoisan lauantain perusasioiden äärellä. Siivoan, teen hyvää ruokaa, katson jääkiekkoa.

Ja olen helvetin onnellinen siitä, etten silloin vuosia sitten päätynytkään siihen lopulliseen ratkaisuun.

Menneisyydestä

Eräs ihminen puki minulle eilen sanoiksi omaa ahdistustaan liittyen hukkaan heitettyihin vuosiin. Sain ehkä lohdutettua.

Menneisyyttä ei voi muuttaa, siitä voi oppia. Emme voi korjata virheitämme, voimme tarkastella niitä, miettiä syitä ja seurauksia, virheaskeleita.

Tarpeeksi monta kertaa kun hakkaa päätään seinään, ennemmin tai myöhemmin oppii, ettei se kannata, että on oltava jokin parempi keino.

Vaikka itsekin sorrun todella usein sättimään itseäni tekemistäni virheistä, yritän miettiä että aina on mahdollisuus muutokseen. Siitä syystä pidän maanantaista, voi aina aloittaa uudelleen. 

Tietenkään tämä ei aina onnistu ja välillä vedetään pitkiäkin aikoja naama mudassa, kunnon vitutuksen ja itseinhon kourissa.

Silti.

En olisi tämä ihminen, jollen olisi kokenut tätä kaikkea. Yhtä kokemusta rikkaampi, vahingosta viisastuu ja blaa blaa blaa.

Mutta jokin on muuttunut. Olen rohkeampi ja puheliaampi. Häpeän itseäni vähemmän. Minulla on suunnitelma. Toimintakyvyn vieviä ahdistavia päiviä on huomattavasti harvemmin. Nauran enemmän. Harrastan (edes jotain). Osaan antaa itselleni aikaa. Luotan itseeni, mahdollisuuksiini selvitä.

Sydäntä lämmittää myös se, että uudenvuodentoive on jo toteutunut!