Blogia aloitellessa listasin omia vinkkejäni luottotiedottomalle. Muutama viikko sitten netissä tuli vastaan seuraava neuvo:
Et pääse veloistasi ennen kuin suutut.
Allekirjoitan väittämän omalla kohdallani.
Itselleni viha - tai pikemminkin vihaisuus - on voimavara. Se kaunis hetki kuin jatkuva epätoivo vaihtuu pieneen vitutukseen, on täynnä toivoa. Jokin käänne on tapahtumassa.
Yhdeksän kertaa kymmenestä olen vihainen itselleni. Jos vielä kymmenen vuotta sitten olin sinisilmäinen ja uskoin kaikkien ihmisten haluavan hyvää, oppirahojen maksaminen on kasvattanut minua ihmisenä.
Kyllä, olen ollut monesti aivan täysi toope. Ei, minun ei tarvitse pelastaa jokaista läheistäni. Kyllä, ihmiset osaavat olla inhottavia.
Mutta se ei tarkoita sitä että minulla olisi oikeus tässä tilanteessa vain voivotella ja asettua marttyyrin asemaan.
Tilanne on nyt, tällä hetkellä, tämä. Hoida asia.
Käytä eteenpäin puskevana polttoaineena sitä ahdistusta mikä sinussa nousee katsellessasi ulosotossa olevan velan määrää, sitä että jonakin päivänä saldo näyttää nollaa.
Mieti sitä hetkeä kun olet velaton. Sitä, että sen jälkeen saat itse päättää mihin rahasi menevät.
Niinä hetkinä, kun olet lähellä luovuttaa, muista tulevat elinvuodet.
Vapautta kohti.
No comments:
Post a Comment