Joulukuu 2020

- 5511,58 €

Taistelusuunnitelma nro 26489

No niin.

Vääntelyn ja kääntelyn jälkeen olen tullut jonkinlaiseen päätökseen.

Ensinnäkin: pankkilainat saavat nyt odottaa, hoidan vain kuukausittain juoksevat lyhennykset. Tämä harmittaa ja isosti.

Toiseksi: jos käytän viimeiseen ulosottovelkaan kaiken puskurini, rahaa pitää kerätä keväällä enää "vain" 3000 euroa. Tämä ei tietenkään kata takuuvuokraa, muuttoautoa sun muuta. Ja huono puolihan tässä on säästöjen nollaantuminen, mikä pelottaa suunnattomasti.

Mutta näitä mietin tuonnempana, nyt on pakko edetä askel kerrallaan ettei pää lahoa lopullisesti.

Kolmanneksi: on hommattava uusi työ, parhaassa tapauksessa kaksi. Kaksi työtä jouduttaisi rahan karttumista niin että uskon saavani tuon kolme tonnia kokoon kolmessa kuukaudessa. Kolme kuukautta nyt jaksaa vaikka päällään seisten. Ehkä.

Ja sitten, hyvät puolet.

Tämä vuosia kestänyt tappelu päättyisi maaliskuun lopussa.

Minulla olisi näyttää kuitti että kaikki ulosottovelat on maksettu mikä - toivottavasti! - parantaisi mahdollisuuksiani vuokramarkkinoilla.

Kaikki raha mitä velan kuittaamisen jälkeen ansaitsisin jäisi minulle.

Saisin ehkä vihdoin veronpalautukset säästötilille.

Ja se tärkein: olisin vapaa.

Lisää iskuja

Kaksi viikkoa.

Kaksi viikkoa jonkinlaista rauhaa. Ehdin jo hetken huokaista, ihmetellä ääneen että mikä on tämä jännä tunne kun pelko ei nakerra koko ajan rintalastan alla.

Tehdä suuria suunnitelmia miten maksan yhden pankkilainan pois ja kerään samalla säästöjä viimeistä ulosottovelkaa varten.

Miten teen nyt töitä niin kauan kun niitä loppuvuoden ajan enää on, että voin sitten tammikuussa pitää lomaa.

Että nyt on aikaa etsiä kunnon työ, pitkäaikainen ja mahdollisesti vieläpä sellainen missä viihtyy.

Ja mitä vielä.

Asunto myydään alta.

Alan olla todella väsynyt.

Seven down, four to go

Ha!

Tein sen! Sain kuin sainkin rahat kerättyä kasaan ja maksoin Kelan asumistukivelan pois.

Kerralla. Ja vielä reilusti ennen eräpäivää. Ja säästöjäkin jäi: ei paljon, mutta kuitenkin.

Pyysin jo kuitin, laitan sen raameihin ja seinälle, on tässä sen verran oman jaksamisen äärirajoilla menty.

Velkasumma tippui heti usealla tonnilla. Samoin pääsen jälleen kiinni alkuperäiseen suunnitelmaani.

Tämän vuoden puolella on tarkoitus saada ainakin vielä yksi veloista kuitattua. Kerryttää säästöjä viimeistä ulosottovelkaa varten. Kasvattaa puskuria.

Ja nukkua nämä univelat pois.

Voimia kaikille synkkään syksyyn! <3

Lokakuun tilannekatsaus

Kummallista että on jo lokakuu. Aika on vain jotenkin hurahtanut ohi kaikessa kiireessä.

Työt jatkuvat tällä tietoa ainakin tämän kuun loppuun.

Uskaltaisin sanoa että myös rahan suhteen tilanne on, jollei hyvä, niin ainakin ok. Nyt tuhat euroa säästössä, alkaneen kuun aikana summan pitäisi tuplautua.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että saan maksettua asumistuet takaisin juuri määräpäivään mennessä.

Mikä taas tarkoittaa sitä, että pääsen - toivottavasti - tekemään maksusuunnitelman viimeisestä ulosotossa lojuvasta lainasta.

Mikä taas tarkoittaisi sitä, että ulosotto olisi lopullisesti tyhjä.

Pienellä pelolla odottelen miten tämä kaikki järjestyy.

Alkusyksyn tuulia

Sain töitä!

Vain alkaneelle kuulle, mutta kuitenkin.

Palkka hyvä, täydet tunnit. Ja tietenkin toivon tämän poikivan jatkoa.

Nyt suunnitelmissa säästää aivan kaikki ylimääräinen. Laskeskelin että jos töitä riittäisi edes muutaman kuukauden ajan, saisin kerättyä juuri tarvittavan summan että voisin maksaa asumistuet kerralla takaisin.

Velkatilanteelle tämä tarkoittaisi alkuperäiseen suunnitelmaan palaamista. Toivoa siitä että pääsen eroon veloistani, että maaliviiva ei karkaisi enää aina vain kauemmas.

Että tämä velkojen kanssa painiskelu todella loppuu viimeistään ensi vuonna, että pääsen vihdoin aloittamaan oman elämäni.

Mutta jos jotain olen oppinut tästä vuodesta, minkään varaan en lähde enää laskemaan.

Elokuun tilanne

Olen parin viime viikon aikana kirjoittanut useamman postauksen ja jättänyt ne julkaisematta.

Kesän ajan arki on ollut töiden hakemista, odottelua, säästöillä elämistä.

Totaalista epätoivoa, nukkumattomuutta, ylivireyttä, univelkaa.

Pelkoa siitä, että tilanne jatkuu tällaisena hamaan tulevaisuuteen. Etten saa enää ikinä mistään töitä, poltan säästöni, lainat jäävät lyhentämättä, asumistuet maksamatta. Että kaikki saatavat menevät perintään ja olen entistä pahemmissa ulosottoveloissa.

Säästöistä on huvennut useampi sata euroa. Työttömyyskorvaus jäi asumistuen kanssakin pienemmäksi kuin se summa, minkä toimeentulotukena saisi, mutta säästöjen takia en kuitenkaan voi toimeentulotukea hakea.

Samasta syystä en ole käynyt ruokajaossa. Koin että kerran minulla on vielä rahaa säästössä, on varmasti ihmisiä jotka tarvitsevat ruokajakoa enemmän. 

Ja sitten jotain positiivista:

Tämän hetken tilanne on se, että kaikki laskut ja vuokrat on maksettu ajallaan, verorästitkin maksoin pari kuukautta ennen aikojaan. Samoin pankissa olevien lainojen lyhennykset on hoidettu, tässä kuussa pääsin jälleen yhden uuden tuhatluvun alle.

Muutama sata euroa pois säästöistä on loppuen lopuksi pieni summa siitä, että olen saanut kaikki menot kuitattua. Ja juuri tällaista tilannetta vartenhan olen säästöjä haalinut.

Työttömyyskorvausten kovasta veroprosentista pyrin ajattelemaan niin, että ehkä saan ensi vuonna kunnon palautukset.

Kaiken lisäksi sain tällä viikolla mielenkiintoisen työtarjouksen jonka todella toivon onnistuvan.

Se ratkaisisi monen monta ongelmaa kerralla.

Marenki

Testasin, toimii!

Marenki

- kikherneliemi, noin 1 dl
- sokeria, reilu 1 dl

Vatkaa liemi kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri nauhana. Jatka kunnes vaahto on kiiltävää ja pysyy ylösalaisin käännetyssä kulhossa valumatta.

Paista 125 asteessa noin puolitoista tuntia tai niin kauan että marengit lähtevät nätisti irti leivinpaperista.

Sienipasta

Luottotiedottoman koekeittiöstä hyvää päivää!

Sienipasta

- fusilli, kaapista (kaupassa 0,69 €)
- Lämmin Kuppi, sienikeitto, kaapista (kaupassa 1,69 €)

Laita fusilli tulille. Valmista keitto (itse laitoin vain 1,5 desiä vettä). 

Kun pasta on kypsää, sekoita.

Nälkä lähti eikä ollut pahaakaan, suosittelen!

20 euron taika

Olen joskus ennemminkin kirjoittanut siitä, millainen vaikutus 20 eurolla on.

Joten. Jos sinulla on tilaisuus, nosta tililtäsi 20 euroa. Pistä se kirjekuoreen, kirjoita kuoreen päivämäärä, summa. Laita kuori johonkin varmaan paikkaan, kuitenkin pois silmistä.

Päätä ettet avaa kuorta ja määrittele valmiiksi mielessäsi se äärimmäinen tilanne jonka kohdalle sattuessa rahan käyttäminen on vasta sallittua.

Sinnittele. Pidä mielessäsi että pienikin säästetty rahasumma tuo mielenrauhaa.

20 eurolla saa helposti viikon ruuat. Tai vessapaperia. Bussilipun terveyskeskukseen. Hammastahnaa. Halvat kengät kun entiset sanovat sopimuksensa irti.

Jos olet joutunut käyttämään rahan, paikkaa se seuraavista tuloista. Pyri myös kerryttämään puskuria, mutta tee se aina arkipäivän talouden ehdoilla!

Lyöty muttei nujerrettu [?]

Jännää.

Kun tietyllä tavalla luovutin, löysin itsestäni uusia voimavaroja.

Tai no, voimavara on ehkä vähän vahva ilmaisu. Pieni toivo? Asioiden todellisen laidan kieltäminen? Viimeinen yritys ennen totaalista katastrofia? En vielä tiedä.

Kuitenkin.

Minä haluan itselleni paremman elämän eikä se ole täällä.

Viime ajat olen kirjannut ylös toiveita, haaveita, kartoittanut vähän sitä millainen olisi unelmatyöpaikkani.

Laittanut pari työhakemusta, innostunut aivan suunnattomasti kun olen saanut soiton oudosta numerosta. Lannistunut kun google kertoo numeron kuuluvan tietenkin puhelinmyyjälle.

Itkenyt. Itkenyt enemmän kuin taas hetkeen.

Tehnyt listaa mitä välttämätöntä tarvitsen kuukauden ajaksi.

Menettänyt nukkumisen taidon.

Ja miettinyt raha-asioita, loputtomasti. Väännellyt, käännellyt, tehnyt budjetteja, suunnitelmia.

En tiedä kerroinko että sain myös mätkyjä? Satasen verran. SATASEN. Tässä tilanteessa tuokin tuntuu aivan kohtuuttomalta vittuilulta.

Mutta jotain hyvääkin: Kela yllätti täysin ja myönsi lisäaikaa perinnän aloittamiselle.

Olen äärettömän huojentunut. On edes hetkisen aikaa yrittää löytää tähän tilanteeseen joku ratkaisu. Kerätä voimia luoja ties monenteenko erään tässä helvetillisessä nyrkkeilykehässä.

Ehkä seuraavan parin kuukauden aikana tapahtuu jokin pieni ihme. 

Vastapallo

Eilinen tunneryöppy on tasaantumaan päin.

Ei ole tehty helpoksi tätä systeemiä, ei todellakaan.

Laitoin nyt vielä viestin Kelaan vaikka arvaan jo vastauksen.

Ihan sama, pääasia on pitää tämä velka poissa ulosotosta. 

Kai sitä tämän[kin] jollain tavalla hoitaa.

Mutta se, että AINA tulee jotain, on vienyt minusta mehut.

En näe tulevaisuuttani täällä enää.

Olen yksinäinen, työtön ja veloissa. En viihdy täällä, minulla ei ole täällä mitään.

Joka kerta kun pääsen vähän eteenpäin, elämä iskee välittömästi vastapalloon.

Niinpä asetin itselleni takarajan:

Annan itselleni pari vuotta aikaa kuitata kaikki velkani ja kerryttää sen verran rahaa että voin muuttaa pois.

Yksinäinen voin olla jossain paljon kivemmassakin paikassa.

Kesäkuun kuulumisia

Päässä pyörii. Sydän hakkaa. Kädet hikoavat.

Asumistukien maksulle aikaa pari kuukautta, sen jälkeen perintä aloitetaan tämän hetken tuesta.

Oma vikani, ei olisi kannattanut tehdä töitä sitäkään vähää mitä niitä tuli tehtyä.

Tällä hetkellä en todellakaan tiedä miten tästä selviän.

Yritän keskittyä hengittämiseen, siihen että olen ollut pahemmissakin paikoissa.

Että minä en luovuta, en perkele anna tämän velattoman elämän hyvän alun valua nyt hukkaan. Että vaikka tuntuu että joudun aloittamaan taas alusta, velkoja on silti kuusi vähemmän. Se itsessään on jo suuri saavutus.

Ja jos jotain opin, niin sen, että matalapalkkatöihin en enää mene.

Se ei vain yksinkertaisesti kannata.

Toukokuun hankintoja

Reilu vuosi sitten meinasin ostaa uuden tietokoneen mutta päätinkin maksaa ensimmäisen ulosottovelkani pois.

Täytyy sanoa että se oli yksi parhaista päätöksistä mitä olen koko elämäni aikana tehnyt.

Nyt kun sain vihdoin lopputilin, rahaa oli käytettävissä enemmän.

Kaikki laskut sekä kesäkuun vuokran maksoin, osan laitoin säästöön.

Loput sijoitin itseeni.

Sain vihdoin uuden koneen. Puolet enemmän tehoja, puolet enemmän tilaa. Ja parasta se, että kone oli alennuksessa.

Sillä summalla, jonka koneen ostossa säästin, ostin sänkyyn uuden patjan. Entinen on karmealla kuopalla ja olen viimeisen neljä vuotta herännyt joka aamu selkä jumissa, välillä joutunut nukkumaan lattialla jalkojen puutumisen vuoksi.

Eli törsäsin, mutta sellaisiin asioihin joita todella tarvitsen. Ja tein hankinnat nyt kun siihen vielä on mahdollisuus, tulevasta kun ei ole mitään tietoa.

Seuraavat viikot eletäänkin sitten todella niukasti ja odotellaan pienellä kauhulla millaisella aikataululla asumistukia aletaan maksaa takaisin.

Kaksi päivää happea

Menihän siinä kaksi päivää.

Seuraava koitos: asumistukien takaisinmaksu.

No. Kaksi askelta eteen, yksi taakse.

***

"Kela voi sopia asiakkaan kanssa, että etuuksien takaisinperintää tai opintolainojen takaussaatavien perintää lykätään. Perintää voidaan lykätä 6 kuukaudella, jos koronaviruksesta johtuva poikkeustilanne aiheuttaa sinulle taloudellisia vaikeuksia. Elatusavun perintää ei voi kuitenkaan lykätä."

Lähde: https://www.kela.fi/korona

UMS -merkinnöistä

Kysyvä ei tieltä eksy.

Viime viikolla laitoin viestiä Asiakastiedolle ja Bisnodelle UMS -merkinnöistä. Kysyin miten toimia nyt kun merkinnät aiheuttaneet velat on maksettu.

Vastaus tuli molemmista paikoista jo seuraavana päivänä, neuvoivat pyytämään todistuksen velan perineeltä taholta.

Sähköposti ulosottoon, lähinnä vain kysymys mitä tulee tehdä, millaisen todistuksen tarvitsen.

Tänään tuli vastaus.

Ilmoitus velkojen maksusta laitettu eteenpäin, merkinnät poistuvat rekistereistä.

Velkaa on vielä, mutta onhan tämä itsessään pieni voitto. Syntilista kutistui yhdessä hujauksessa kolmeen varattomuusmerkintään.

Nyt vedetään happea, säästetään varoja ja kerätään voimia seuraavaa koitosta varten.

Poikkeustila II

Aika muuttaa kyllä todella nopeasti muotoaan kun istuu kotona.

Jos arkea rytmitti ennemmin työ, harrastukset ja muut aktiviteetit, nyt elämä on vain yksi tiettyjä teemoja toistava putki. Syömistä, nukkumista, elokuvia ja koneella istumista. Välillä tiskataan tiskit ja yritetään keksiä jotain kivaa tekemistä.

Pää on muuttunut mössöksi, ajatus ei pysy normaalilla tavalla kasassa. Myös tunteiden huomaan korostuneen: nauran paljon, itken paljon ja vielä totaalisen kokonaisvaltaisesti.

Yllättävää on ollut se, miten nopeasti tähän tottuu. Suurin ahdistuskin lähti viimeisen vipin maksamisen myötä. Yksi lyhennettävä velka vähemmän.

Onneksi olen pyrkinyt pitämään kiinni siitä, että joka ilta käyn pienen lenkin. 

Luultavasti tässä kaikessa on kyse vain turtumisesta ja lasku maksetaan myöhemmin.

Mutta töiden loppumisestakin löytyi hopeareunus! Nyt ei ainakaan tarvitse enää pelätä luottotiedottomuuteni paljastumista.

Parempaa huomista kaikille!

Six down, four to go

Ulosoton sekoilusta huolimatta, se oli siinä.

Kaikki vipit on maksettu.

Enää yksi velka ulosotossa ja senkin kohtalo selviää aikanaan.

Kuittia ja tajuamista odotellessa.

Poikkeustila I

Johan meni maailma ja elämä päälaelleen.

Kyllä. Osa-aikaisena työntekijänä työt loppuivat kahdessa päivässä. Heippa vaan ja hyvää jatkoa, koita etsiä itsellesi töitä.

Pelottaa ja ahdistaa niin maan perkeleesti.

Tämän päivän selviytymiskeinoja:

- Rajoita informaatiotulvaa. Kaikkea ei ole pakko tietää.
- Kuuntele musiikkia, katso televisiota, leffoja: tulee vähemmän yksinäinen olo.
- Tee kaikkea kivaa johon ennemmin ei ollut aikaa.
- Opettele jokin uusi taito.
- Muista, että olet selvinnyt pahemmasta kuin tämä: raha on loppuen lopuksi vain rahaa.
- Et ole ainoa ihminen tässä tilanteessa.
- Yritä pitää kiinni edes jostain rutiineista.
- Kirjoita tuntojasi ulos: näin ne eivät jää sisällesi tekemään hiljaista tuhoaan.

Loppuen lopuksi olen ihan siedettävässä tilanteessa. Tiedän paljonko olen velkaa, tiedän missä velkani menevät. Luottotiedottomana sellaista vaihtoehtoa, että ottaisin jostain lisää lainaa, ei ole. Tämän hetken velat lasketaan muutamissa tonneissa. Olen oikeutettu työttömyysetuuksiin. Ruokajakelussa käyminen ei ole ylitsepääsemätön häpeä, jos siihen joudun turvautumaan. Puskuriakin on kertynyt sen verran, että jos aivan totaalinen katastrofitilanne iskee, saan vuokrani maksettua.

Päivä kerrallaan.

Vapaapäivä

Erikoista.

En todellakaan muista koska olen viimeksi tällä lailla istunut rauhassa juomassa aamukahvia. Vapaapäiviä on toki ollut, mutta niihin on aina sisältynyt jokin paniikki tai suoritus.

Vähän reilu vuosi sitten maksoin ensimmäisen ulosottovelkani pois. Nyt asiat ovat niin, että ulosotto näyttää nollaa.

Viime postauksen jälkeen olin yhteydessä ulosottomieheen, luulin että maksuaikaa viimeiselle vipille sovittiin kuun puoleen väliin asti.

Kun yritin mennä maksamaan, velka oli jo palautettu velkojalle, surullisen kuuluisa Kelan velkakin siirretty passiiviseksi.

Järkytys.

Viimeisen vipin maksan kun saan siitä laskun, mutten todellakaan tiedä mitä Kelan velalle tapahtuu? Ulosottomies ei tietenkään vastaa kyselyihin.

En osaa päättää onko tilanne uhka vai mahdollisuus:

Toisaalta ulosotto ei enää aktiivisesti etsi varoja passiivisen velan suorittamiseksi, mikä ymmärtääkseni tarkoittaa sitä, ettei esimerkiksi palkasta lähdetä tekemään ulosmittauksia [lue: työnantaja ei saa tietää].

Ja sitten taas toisaalta halu maksaa velat pois on suuri enkä nyt enää tiedä miten saan tämän passiivisen kuitattua.

Ei auta kuin odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu.

Sillä välin yritän saada säästötilin avattua ja suunnalta rahavirtaa sinne.

Rajapyykki

Onhan ollut aikamoinen vuoristorata tämä viimeinen pari tuntia.

Tulin kotiin, lattialla odotti ulosoton kirje. Epäilykseni heräsivät heti, kaikki kuitit ovat jo tulleet.

Kyllä. Ultimatum. Viimeisen vipin eräpäivä parin viikon sisään.

En tiedä johtuuko viime kuussa kuitatuista liian pienistä maksuista vai mistä. Tämän pystyn kuitenkin selvittämään jos vain saan vähän lisää aikaa.

Mutta sitten. Jäljelle jäävä ainoa velka, se suurin. Ei mitään toivoa jos se pitää kerralla maksaa.

Katsotaan, odotetaan. Ainahan voi yrittää ehdottaa maksusuunnitelmaa jolla välttäisi palkan ulosmittauksen [lue: tieto työnantajalle].

Ironisesti samaan aikaan saavutin kauan odottamani rajapyykin: ulosottoveloista on maksettu nyt vähän yli puolet.

Eipä tässä kauheasti kuitenkaan naurata.

Mitä nyt taas?

Olen nyt kahtena aamuna herännyt paniikkiin. Säpsähtänyt hereille paniikin virratessa suonissa.

Aivan kauheaa. Pahinta on se, etten tässä olotilassa osaa oikein edes erotella mistä paniikki tulee. Ja sitten vain menee tunteja sellaisessa ihmeellisessä sumussa josta ei meinaa löytää tietä selvemmille maisemille. Ainoa asia mitä tunnistaa on se, että kusessa ollaan ja rahat loppuvat.

Josko asioiden pilkkominen tähän auttaisi.

1. Rahat eivät ole loppu. Ne eivät tule loppumaan. Vaikka menettäisit työsi, olet oikeutettu Kelan tukiin. Elintasosi varmasti muuttuisi mutta olet selvinnyt ennenkin ja totisesti hankalammista paikoista. Sinulla on jopa puskurirahasto. Ja löydät varmasti tarvittaessa jonkin toisen työn.

2. Velat. Ne ovat hallinnassa. Tai eivät vain hallinnassa vaan kohta puoliksi maksettu. Jos jostain nyt tupsahtaisi uusi velka, tiedät mitä tehdä, osaat hoitaa asian.

3. ...

Siinä se näköjään olikin tältä erää. 

Tällaisia päiviä.

EDIT:

Ehkä tällaiset paniikit ovat ymmärrettäviä jos ajattelee montako vuotta olin vastaavassa limbossa ja kauanko olen nyt ollut taloudellisesti tällä paremmalla puolella.

Kai elämä kantaa, ehkä siihen oppii joskus luottamaan.

Helmikuun kepeys

Sain kun sainkin tammikuun rämmittyä.

Mutta helmikuun helppous? Unohda.

Tällä viikolla on ollut sellainen työviikko että jopa minä harkitsin lopputiliä. Kaiken lisäksi palkka maksettiin väärin. Ja jollei tämä ollut tarpeeksi, lisätään päälle vielä omat sotkunsa tukien ja työkkärin kanssa.

Eli samassa suossa mennään ainakin vielä seuraavat kaksi viikkoa.

Rahallisesti tilanne on se, että laskut ja vuokran saan maksettua. Ulosottoon tilitin vähän, liian vähän. Elämiseen rahaa ei sitten jäänytkään.

Normaalisti olisin tässä vaiheessa totaalipaniikissa. Nyt vain lähinnä ärsyttää, vituttaakin.

Tsemppaan itseäni siihen että on ihan ok elää nyt säästöillä, tällaiseen tilanteeseen ne nimenomaan on tarkoitettu. 

Aistittavissa on sitä tunnelmaa, missä ihminen ajautuu taloudellisiin ongelmiin. Kun vähäisten varojen tulo sakkaa syystä tai toisesta, rahat laskuihin ja elämiseen pitää etsiä jostain. Kun joudut puntaroimaan laskujen maksun ja syömisen välillä.

Kunhan vain selviän [vielä] seuraavat kaksi viikkoa, voin sen jälkeen alkaa paikata tuhoja.

Nyt et luovuta.

Sammakoita

Ei jumalauta. Lehdessä juttu metsässä asuneesta miehestä.

"Hänelle oli sanottu, että hän ei tule enää koskaan saamaan uutta asuntoa velkojen takia."

Sen enempää tapauksen yksityiskohtia tietämättä:

Joo, on ihan ok että faktat lyödään tiskiin.

Mutta äärimmäisyyksillä pelottelu tai se, ettei kaikkia mahdollisuuksia kerrota, ei ole hyväksyttävää.

Me emme kaikki ole samanlaisia, osa meistä on aivan helvetin herkkiä. Ja ainakin [entisestä] itsestäni tunnistan sen, että jos jokin virkailija esittää todeksi jonkun asian ja vielä tarpeeksi "ponnekkaasti", väittämää ei edes yritä lähteä kyseenalaistamaan.

Eikä siihen välttämättä olisi voimavarojakaan.

Toivon todella että nämä asenteet ovat jääneet menneisyyteen.

Ja kaikille teille yksinäisille ihmisille:

Aina on toivoa. Ottakaa selvää oikeuksistanne, hakekaa tietoa, apua.

Kirjoituksessa lainattu Ilta-Sanomien uutista 17.1.2020, Eija Rouvalin kommenttia

Tammikuun laskut

Hohhoijaa.

Miksi onkin niin, että aina tammikuussa kaikki laskut kasaantuvat?

Kuin vuoden vaihtumisesta [uusi vuosikymmen AAAAAARRRGHH, pakko saada jotain mahtavaa ja suurta ja loistokasta ja ikuisesti muistettavaa aikaan nyt heti ja koko vuoden!!!!] johtuva sisäinen kriisi ja ahdistus ei olisi tarpeeksi.

Tämä kuukausi tuntuu jo nyt armottoman pitkältä. Työkin tuntuu käyvän mielen päälle. Nukuttaa ihan koko ajan, paitsi tietenkin öisin. Yksinäisyyden, epäonnistumisen ja huonommuuden ajatukset pyörivät mielessä, vaihtuvat välillä jopa tuskaiseen epätoivoon.

Pahinta on se, että ilo tuntuu jälleen kadonneen.

Jos pystyisin, karkaisin jonnekin. Mutta jos meinaa paeta, on pakko pysyä liikkeessä.

On vain luotettava siihen, että aikaa ei voi pysäyttää. Että tämä on vain yksi suvantokohta, että tämä on ohimenevää. Että olen vain univelkainen, väsynyt ruttu jonka pitäisi opetella pitämään itsestään paremmin huolta.

Eivätkä asiat oikeasti ole huonosti. Ruokaa on, laskut on maksettu, olen siinä onnellisessa asemassa että töitäkin riittää.

Maailma kirkastuu huomattavasti kunhan nyt vain syön hyvin ja nukun kunnon yöunet.

Ja onhan tälle pakko vähän nauraakin. <3

Luottotiedottoman luottotiedot

Jälleen yksi virstanpylväs saavutettu.

Laitoin omat luottotietoraporttini tilaukseen, tulivat vihdoin.

Täytyy myöntää että kirjekuoret nähtyäni iski pieni paniikki. Kuinka monta merkintää, sivua, vuotta?

Pari syvää hengitystä, lyhyt keskustelu itseni kanssa.

Minä olen odottanut tätä päivää, että olen tarpeeksi vahva.

Eihän tuo nyt kaunista luettavaa ole, mutta ei totaalinen katastrofikaan.
 
Ja tiedänpähän ainakin konkreettisesti missä mennään.

Alkuvuodesta viimeinen vippi maksuun, sitten otan tarkemmin selvää millä nuo UMS -merkinnät saa pois, jos saa.

Suunta: pintaa kohti, valo näkyy jo!

2020

Kuten tiedätte, en harrasta uudenvuodenlupauksia.

Toiveeni vuodelle 2020 ovat aika lailla samat kuin nyt päättyneelle.

Toivon että talouteni ja arkeni pysyvät tasapainossa. Että saan ulosoton nollille. Että saan karrutettua puskurirahastoa ainakin muutaman tuhat euroa.

Siinäpä ne.