Mietin velkojani yhä koko ajan. Asiaan suhtautuminen on kuitenkin muuttunut olennaisesti: enää asiat eivät luuppaa päässä ahdistavasti ja ilman parempaa tulevaisuutta, vaan niistä on tullut jollain tavalla normaali osa elämääni. Toki armottomia heikkoja ja ahdistavia hetkiäkin on.
Oikeastaan ensimmäinen askel oli se, että listasin kaikki lainani ja arvioin ne yläkanttiin. Kokonaisvelkasumma on armoton, niin sen kuuluukin olla. Siinä tilanteessa minua auttoi ajatus Yksi Kerrallaan. Itseäni lohdutti ajatus siitä, että voin maksaa velat lohkoissa pois. Kun on yhden suorittanut, se ei tule enää takaisin, siitä ei tule enää mitään lisäkustannuksia.
Postin tuoman laskun myötä tuli paniikkiahdistus. Tuleeko tästä sittenkään mitään? Sparrasin itseäni näillä:
1. tärkeintä on välttyä uusilta ulosottomerkinnöiltä
2. jos saan ulosottovelat maksettua, voin käyttää mahdollisen veronpalautuksen mihin itse haluan
3. kun saan ulosottovelat maksettua, kaikki raha mitä tienaan on minun
4. ahdistus vähenee koko ajan vaikka on ankeaa
5. voin vihdoin alkaa rakentaa oikeaa taloudellista turvaa itselleni
6. painajaisilla ei ole enää totuuspohjaa
No comments:
Post a Comment