Wednesday, November 13, 2019

Kerskakulutuksesta

Ilmaston lämpenemiseen liittyvä keskustelu on nostanut jälleen esiin myös keskustelua kerskakulutuksesta ja suoranaisesta kulutushysteriasta.

Sen jälkeen kun hyppäsin pois oravanpyörästä, omalla kohdallani on aina ollut selviö, että jos jokin menee rikki, se korjataan mahdollisuuksien mukaan. Syyt tähän ovat olleet pääasiassa joko sentimentaalisia tai rahallisia. Tai sitten vain sitä, että olen tietyissä asioissa totaalisen pihi.

Nuorempana tunsin huonoa omaatuntoa siitä, ettei minulla ollut koskaan niitä viimeisimpiä teknisiä härpäkkeitä tai muodissa olevia kenkiä. Tai siitä, että annoin lahjoiksi melkein aina jotain omatekoisia viritelmiäni kun muut ostivat sitä Viimeisintä Huutoa. Tai siitä, ettei ollut varaa syödä lääkärin suosittelemalla tavalla. Tai siitä, ettei ollut edes sitä umpirisaa autoa. Lista olisi pitkä.

Sosiaalinen paine, se on jännä juttu. Onneksi siitäkin on mahdollista saada niskaote.

Viimeisen parin vuoden aikana on tapahtunut jokin käänne. Yhtenä jouluna pyysin tuttavaltani anteeksi että joululahjani oli kotikutoinen. Hän taas oli innoissaan ja otettu siitä, että sai kerrankin jotain muuta kuin kaupasta ostettua valmistavaraa.

Nykyinen elintasoni sopii siis hyvin yhteen tämän uuden trendin kanssa. Mutta mitä tapahtuu siinä vaiheessa jos elintasoni nousee? Hullaannunko ylimääräisestä rahasta ja ostan kaiken "mitä olen aina halunnut"?

Vähillä varoilla eläminen tekee välillä todella kekseliääksi. Sitä syödään, mitä kaapissa olevista aineksista saa väsättyä. Kun pakkanen kiristyy, kaivetaan kaapista vanha talvitakki ja korjataan se. Vain välttämätön ostetaan, ja vasta silloin, kun sen voi maksaa kerralla. Ja mitä hullaantumiseen tulee: pidän enemmän siitä, että minulla on pieni puskurirahasto kuin että ympärillä olisi kasa krääsää.

1 comment:

  1. Hyvältäpä kuulostaa, kun joku sanoo rohkeasti olevansa köyhä. Ja työtön. Molemmat ovat häpeä, jota pitäisi kantaa nöyrästi ja piilotellen, mieluummin hiljaa kotona pysyen. Minäkin olen työtön, pätkäsellainen, aika pitkiä pätkiä sellainen. Harmittelenkin tällaista työelämää, jossa aina pitää olla reservi työttömiä pitämässä kilpailua yllä.
    Arvot ovat mitä ova muutenkin. Maailmamme on täynnä kulutusta ja kaikki on kaupan. Onneksi suunta on muuttumassa, kaikki nuoret eivät enää kiinnostu tavaran perässä juoksemisesta.
    Mukavaa marraskuuta sinulle, Luottotiedoton.

    ReplyDelete