Palkinto

Alan pikkuhiljaa tottua ajatukseen että minulla on nykyään luottotiedot.

Vielä en ole tilannut uusia raportteja, tosin testasin tapahtunutta ja tilasin lehden. Sain laskulle, hurjaa. Kertamaksuna, tottakai.

Oikeastaan ainoa suurempi muutos on vain siinä että säästöön jää enemmän rahaa. Eikä enää tarvitse pelätä sitä että ne vie joku tai että sydänalassa olisi tunne että rahat kuuluvat oikeasti jollekin toiselle taholle velkojen kuittaamisen muodossa.

Tästä johtuen luotto omaan kykyyni selviytyä on kasvanut. En enää herää vähintään pari kertaa kuukaudessa ajatukseen että rahat ovat loppu ja kaikki rakentamani murenee.

Tosin lopullisesti en ole tästäkään pelosta päässyt, on aivan selvästi jäänyt jonnekin kropan muistiin. Sieltä se välillä potkaisee, muistuttaa miten helposti kaikki voi mennä suuresti pieleen. Noh, pysynpähän valppaana myös tulevaisuudessa!

Taloudellinen tilanne on sen tarkemmin summia kertomatta se, että omaisuutta on tällä hetkellä noin kaksi kertaa se määrä mitä viimeisiä pankkilainoja on jäljellä.

Oikeastaan elämä on käynyt aika tylsäksi ja hyvä niin. Kuin olisi viimeisen pari vuotta pelannut jotain hullua Pakene tai kuole -peliä ja nyt on vihdoin löytänyt turvaan.

Tätä se on, niin sanottu Normaali.

Mikä taas on tavoilleni epänormaalia, on se, että palkinnoksi kaikesta tästä järjestin itselleni vähän pidemmän reissun. Enkä ajatellut tehdä mitään muuta kuin syödä, juoda, nauraa ja katsella maailmaa.