On mennyt melkein kuukausi edellisestä postauksesta.
Yhden tekstin kirjoitin, jätin julkaisematta.
Velkojen suhteen olen nyt kuukauden myöhässä aikataulustani. Ei hätää, nyt lokakuun aikana pitäisi tulla suurempia konkreettisia tuloksia. Kaksi kuukautta myöhässä, mitäpä tuosta. Pääasia ettei korttitalo romahda. Mutta etten myöskään jämähdä tähän.
Sitä vastoin muussa elämässä myllertää.
Jokin aika sitten sairaus nosti päätään. Sitä edelsi pari viikkoa jatkunut kova henkinen stressi. Varmaksi en osaa sanoa kumpi on syy ja kumpi seuraus, nyt kuitenkin vointi jo huomattavasti parempi.
Jännä juttu:
Kun tarpeeksi monta vuotta ja pitkän aikaa mieltää itsensä luottotiedottomaksi, sitä tavallaan hukkaa palan itseään.
Unohtaa kuka on ja mitä haluaa, konkreettiset unelmat lakkaavat olemasta.
Kun sitten yhtäkkiä on tilanteessa missä tämä [itse] lyöty leima alkaa hälvetä, kun onkin tilaa ja happea alkaa miettiä niitä unelmia, ei enää tiedä mitä helvettiä sitä todella haluaisi elämällään tehdä.
Ja samaan aikaan pelkää seuraavaa katastrofia.
Kun asiat ovat liian hyvin.
No comments:
Post a Comment