Thursday, March 4, 2021

Muistijälki

Niin se vain on että meihin jää eletyistä ajoista jälkiä joista on hemmetin vaikea päästä eroon. 

Eli heräsin taas mennä sunnuntaina ahdistukseen, paniikkiin, epätoivoon.

Eikä oikeasti olisi mitään syytä, tiedän sen kyllä. Laskut on maksettu, ruokaa on, on puskuria ja kattokin toistaiseksi pään päällä.

Ja silti.

Naps. Kuin jonkinlaisesta sisäisestä kytkimestä.

Parin kahvikupin jälkeen tajusin että kaiken takana on aina se yksi ja sama: pelko. Että kaikki menee päin helvettiä, että jos meneekin hetken edes vähän paremmin niin siihen ei saa tuudittautua koska kohta menee ihan varmasti vielä enemmän elämä perseelleen.

Ja jotenkin kaikista pahinta minulle on tämä neutraali tila, kun oikein mitään ei tapahdu suuntaan tai toiseen. Aivan kun vain odottaisin että kohta räjähtää.

Joten:
- neuvottelut pankin kanssa ASP-tilistä aloitettu
- viimeistä velkaa alan maksaa takaisin seuraavasta palkasta

No comments:

Post a Comment