Yksinäisyydestä

Olen yksinäinen.

Toisin kuin vielä pari vuotta sitten, minulla on tällä hetkellä muutama oikea ystävä. Toivottavasti olen sitä myös heille.

Arkeni on kuitenkin viikosta toiseen suhteellisen yksinäistä. Välillä yksinäisyyden tunne kasvaa ylitsepääsemättömän isoksi ja purkautuu epätoivoisena itkuna, paniikkina. Välillä saan yksinäisyyden pidettyä aisoissa tekemällä sellaisia pieniä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi.

Väitän, että yhä somemmaksi muuttuva maailmamme ja tämä alati kiihtyvä elämisen tahti aiheuttavat sen, että ihmissuhteet tulevat tästä eteenpäinkin kärsimään inflaatiosta. Asia ei ole ongelma niin kauan, kun se ei ole ihmiselle ongelma. Joillekin tämä varmasti sopii, itselleni ei. Kun on muutenkin herkkä ja arka, sitä tarvitsee aitoja kohtaamisia ihmisten kanssa.

Luottotietojen menettämisessä ja sairastamisessa on ollut monia hyviä puolia. Yksi niistä on se, että olen oppinut valikoimaan ne ihmiset, joiden kanssa haluan olla syvemmin tekemisissä. Mielummin puhun koko illan elämästä kuin istun viinibaarissa ja kilpailen siitä, kellä menee parhaiten.

Välillä kaipaan puolisoa rinnalleni. Arjen haasteet voisivat olla helpompi kohdata, jos olisi joku, jonka kanssa jakaa ne. Näissä tilanteissa yritän muistaa, miten tärkeää vapaus on minulle.

Vapaus olla sitä, mitä oikeasti olen. Itselleni kelpaan ihan vaan tällaisena.