Lokakuun sateet II

Niin.

Onko ihmekään että mieliala meinaa olla hieman matalalla? Kun herätessä ja verhot avatessa ulkona on jo valmiiksi mustanharmaata, pimeää, sateista.

Luonto vetelee viimeistään kesän jäljiltä, valmistautuu rankalla kädellä tulevaan uinumisjaksoon.

Lista omista selviytymiskeinoistani:

Kävely - Kun vettä ei tule kaatamalla, lähde ulos. Tällä välttää mökkihöperyyden. Tähän vielä kuulokkeet ja hyvää musiikkia, sielu lepää.

Kirjasto - Yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Lehdet, kirjat, elokuvat. Syy lähteä käymään jossain kodin ulkopuolella, näkee ihmisiäkin eikä tarvitse [välttämättä] seurustella kenenkään kanssa.

Siivous - Paikkojen perusteellinen siivoaminen, tavaran karsiminen rankalla kädellä. Tehoaa hyvin eksistentialistiseen kriisiin.

Luominen - Neulonta, muut käsityöt, piirtäminen, maalaaminen, nikkarointi, jne. Etsi itsellesi se luontaisin tapa luoda jotain uutta. Näppärää myös sen suhteen että tuotokset voi antaa läheisille joululahjoiksi.

Hyvä ruoka - Suora yhteys mielialaan. Hyödynnä kaikkea mitä kaapissa on, tulee keksittyä hauskoja ja vähän vähemmän hauskoja ruokalajeja. Plussaa se, että itse kokkailemalla rahaa menee vähemmän.

Leikkiminen - Kaiva kaapista vanhat pelit, palapelit, värityskirjat sun muut. On täysin hyväksyttävää vain olla, aina ei tarvitse ylisuorittaa.

Valo - Kun ulkona näyttää tuolta, rakenna itsellesi pesä kotiin. Sytytä valot, polta kynttilöitä, kaivaudu viltin alle sohvalle. Katso leffoja, kevyttä hömppää, lue kirjoja. Välillä voit kiriä kiinni tekemättömien askareiden listaa.

Josko se tästä.

Lokakuun sateet

On mennyt melkein kuukausi edellisestä postauksesta.

Yhden tekstin kirjoitin, jätin julkaisematta.

Velkojen suhteen olen nyt kuukauden myöhässä aikataulustani. Ei hätää, nyt lokakuun aikana pitäisi tulla suurempia konkreettisia tuloksia. Kaksi kuukautta myöhässä, mitäpä tuosta. Pääasia ettei korttitalo romahda. Mutta etten myöskään jämähdä tähän.

Sitä vastoin muussa elämässä myllertää.

Jokin aika sitten sairaus nosti päätään. Sitä edelsi pari viikkoa jatkunut kova henkinen stressi. Varmaksi en osaa sanoa kumpi on syy ja kumpi seuraus, nyt kuitenkin vointi jo huomattavasti parempi.

Jännä juttu:

Kun tarpeeksi monta vuotta ja pitkän aikaa mieltää itsensä luottotiedottomaksi, sitä tavallaan hukkaa palan itseään.

Unohtaa kuka on ja mitä haluaa, konkreettiset unelmat lakkaavat olemasta.

Kun sitten yhtäkkiä on tilanteessa missä tämä [itse] lyöty leima alkaa hälvetä, kun onkin tilaa ja happea alkaa miettiä niitä unelmia, ei enää tiedä mitä helvettiä sitä todella haluaisi elämällään tehdä.

Ja samaan aikaan pelkää seuraavaa katastrofia.

Kun asiat ovat liian hyvin.