Sammakoita

Ei jumalauta. Lehdessä juttu metsässä asuneesta miehestä.

"Hänelle oli sanottu, että hän ei tule enää koskaan saamaan uutta asuntoa velkojen takia."

Sen enempää tapauksen yksityiskohtia tietämättä:

Joo, on ihan ok että faktat lyödään tiskiin.

Mutta äärimmäisyyksillä pelottelu tai se, ettei kaikkia mahdollisuuksia kerrota, ei ole hyväksyttävää.

Me emme kaikki ole samanlaisia, osa meistä on aivan helvetin herkkiä. Ja ainakin [entisestä] itsestäni tunnistan sen, että jos jokin virkailija esittää todeksi jonkun asian ja vielä tarpeeksi "ponnekkaasti", väittämää ei edes yritä lähteä kyseenalaistamaan.

Eikä siihen välttämättä olisi voimavarojakaan.

Toivon todella että nämä asenteet ovat jääneet menneisyyteen.

Ja kaikille teille yksinäisille ihmisille:

Aina on toivoa. Ottakaa selvää oikeuksistanne, hakekaa tietoa, apua.

Kirjoituksessa lainattu Ilta-Sanomien uutista 17.1.2020, Eija Rouvalin kommenttia

Tammikuun laskut

Hohhoijaa.

Miksi onkin niin, että aina tammikuussa kaikki laskut kasaantuvat?

Kuin vuoden vaihtumisesta [uusi vuosikymmen AAAAAARRRGHH, pakko saada jotain mahtavaa ja suurta ja loistokasta ja ikuisesti muistettavaa aikaan nyt heti ja koko vuoden!!!!] johtuva sisäinen kriisi ja ahdistus ei olisi tarpeeksi.

Tämä kuukausi tuntuu jo nyt armottoman pitkältä. Työkin tuntuu käyvän mielen päälle. Nukuttaa ihan koko ajan, paitsi tietenkin öisin. Yksinäisyyden, epäonnistumisen ja huonommuuden ajatukset pyörivät mielessä, vaihtuvat välillä jopa tuskaiseen epätoivoon.

Pahinta on se, että ilo tuntuu jälleen kadonneen.

Jos pystyisin, karkaisin jonnekin. Mutta jos meinaa paeta, on pakko pysyä liikkeessä.

On vain luotettava siihen, että aikaa ei voi pysäyttää. Että tämä on vain yksi suvantokohta, että tämä on ohimenevää. Että olen vain univelkainen, väsynyt ruttu jonka pitäisi opetella pitämään itsestään paremmin huolta.

Eivätkä asiat oikeasti ole huonosti. Ruokaa on, laskut on maksettu, olen siinä onnellisessa asemassa että töitäkin riittää.

Maailma kirkastuu huomattavasti kunhan nyt vain syön hyvin ja nukun kunnon yöunet.

Ja onhan tälle pakko vähän nauraakin. <3

Luottotiedottoman luottotiedot

Jälleen yksi virstanpylväs saavutettu.

Laitoin omat luottotietoraporttini tilaukseen, tulivat vihdoin.

Täytyy myöntää että kirjekuoret nähtyäni iski pieni paniikki. Kuinka monta merkintää, sivua, vuotta?

Pari syvää hengitystä, lyhyt keskustelu itseni kanssa.

Minä olen odottanut tätä päivää, että olen tarpeeksi vahva.

Eihän tuo nyt kaunista luettavaa ole, mutta ei totaalinen katastrofikaan.
 
Ja tiedänpähän ainakin konkreettisesti missä mennään.

Alkuvuodesta viimeinen vippi maksuun, sitten otan tarkemmin selvää millä nuo UMS -merkinnät saa pois, jos saa.

Suunta: pintaa kohti, valo näkyy jo!

2020

Kuten tiedätte, en harrasta uudenvuodenlupauksia.

Toiveeni vuodelle 2020 ovat aika lailla samat kuin nyt päättyneelle.

Toivon että talouteni ja arkeni pysyvät tasapainossa. Että saan ulosoton nollille. Että saan karrutettua puskurirahastoa ainakin muutaman tuhat euroa.

Siinäpä ne.