Tammikuun laskut

Hohhoijaa.

Miksi onkin niin, että aina tammikuussa kaikki laskut kasaantuvat?

Kuin vuoden vaihtumisesta [uusi vuosikymmen AAAAAARRRGHH, pakko saada jotain mahtavaa ja suurta ja loistokasta ja ikuisesti muistettavaa aikaan nyt heti ja koko vuoden!!!!] johtuva sisäinen kriisi ja ahdistus ei olisi tarpeeksi.

Tämä kuukausi tuntuu jo nyt armottoman pitkältä. Työkin tuntuu käyvän mielen päälle. Nukuttaa ihan koko ajan, paitsi tietenkin öisin. Yksinäisyyden, epäonnistumisen ja huonommuuden ajatukset pyörivät mielessä, vaihtuvat välillä jopa tuskaiseen epätoivoon.

Pahinta on se, että ilo tuntuu jälleen kadonneen.

Jos pystyisin, karkaisin jonnekin. Mutta jos meinaa paeta, on pakko pysyä liikkeessä.

On vain luotettava siihen, että aikaa ei voi pysäyttää. Että tämä on vain yksi suvantokohta, että tämä on ohimenevää. Että olen vain univelkainen, väsynyt ruttu jonka pitäisi opetella pitämään itsestään paremmin huolta.

Eivätkä asiat oikeasti ole huonosti. Ruokaa on, laskut on maksettu, olen siinä onnellisessa asemassa että töitäkin riittää.

Maailma kirkastuu huomattavasti kunhan nyt vain syön hyvin ja nukun kunnon yöunet.

Ja onhan tälle pakko vähän nauraakin. <3