Poikkeustila I

Johan meni maailma ja elämä päälaelleen.

Kyllä. Osa-aikaisena työntekijänä työt loppuivat kahdessa päivässä. Heippa vaan ja hyvää jatkoa, koita etsiä itsellesi töitä.

Pelottaa ja ahdistaa niin maan perkeleesti.

Tämän päivän selviytymiskeinoja:

- Rajoita informaatiotulvaa. Kaikkea ei ole pakko tietää.
- Kuuntele musiikkia, katso televisiota, leffoja: tulee vähemmän yksinäinen olo.
- Tee kaikkea kivaa johon ennemmin ei ollut aikaa.
- Opettele jokin uusi taito.
- Muista, että olet selvinnyt pahemmasta kuin tämä: raha on loppuen lopuksi vain rahaa.
- Et ole ainoa ihminen tässä tilanteessa.
- Yritä pitää kiinni edes jostain rutiineista.
- Kirjoita tuntojasi ulos: näin ne eivät jää sisällesi tekemään hiljaista tuhoaan.

Loppuen lopuksi olen ihan siedettävässä tilanteessa. Tiedän paljonko olen velkaa, tiedän missä velkani menevät. Luottotiedottomana sellaista vaihtoehtoa, että ottaisin jostain lisää lainaa, ei ole. Tämän hetken velat lasketaan muutamissa tonneissa. Olen oikeutettu työttömyysetuuksiin. Ruokajakelussa käyminen ei ole ylitsepääsemätön häpeä, jos siihen joudun turvautumaan. Puskuriakin on kertynyt sen verran, että jos aivan totaalinen katastrofitilanne iskee, saan vuokrani maksettua.

Päivä kerrallaan.

Vapaapäivä

Erikoista.

En todellakaan muista koska olen viimeksi tällä lailla istunut rauhassa juomassa aamukahvia. Vapaapäiviä on toki ollut, mutta niihin on aina sisältynyt jokin paniikki tai suoritus.

Vähän reilu vuosi sitten maksoin ensimmäisen ulosottovelkani pois. Nyt asiat ovat niin, että ulosotto näyttää nollaa.

Viime postauksen jälkeen olin yhteydessä ulosottomieheen, luulin että maksuaikaa viimeiselle vipille sovittiin kuun puoleen väliin asti.

Kun yritin mennä maksamaan, velka oli jo palautettu velkojalle, surullisen kuuluisa Kelan velkakin siirretty passiiviseksi.

Järkytys.

Viimeisen vipin maksan kun saan siitä laskun, mutten todellakaan tiedä mitä Kelan velalle tapahtuu? Ulosottomies ei tietenkään vastaa kyselyihin.

En osaa päättää onko tilanne uhka vai mahdollisuus:

Toisaalta ulosotto ei enää aktiivisesti etsi varoja passiivisen velan suorittamiseksi, mikä ymmärtääkseni tarkoittaa sitä, ettei esimerkiksi palkasta lähdetä tekemään ulosmittauksia [lue: työnantaja ei saa tietää].

Ja sitten taas toisaalta halu maksaa velat pois on suuri enkä nyt enää tiedä miten saan tämän passiivisen kuitattua.

Ei auta kuin odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu.

Sillä välin yritän saada säästötilin avattua ja suunnalta rahavirtaa sinne.