Monday, December 9, 2019

Vippifirmoista

Ennemmin kesällä otin selvää yhdestä vippifirmasta että ovat poistaneet henkilötietoni tietokannoistaan.

Nyt tästä viiden velan selättämisestä innostuneena lähdin selvittämään niitä muita firmoja, joista olen aikoinaan näitä pirulaisia joita myös pienlainoiksi kutsutaan, hommannut.

Helpommin sanottu kuin tehty, kun muistissa on aukkoja ja paperit heitetty roskiin vuosia sitten. Onneksi perintäyhtiöillä on omat tietonsa alkuperäisistä velkojista.

Surffaillessani netin ihmemaassa erinäisillä pikavippiyhtiöiden sivuilla minuun iski välittömästi outo rauhattomuus.

Millaisella kuvastolla, sanastolla ja lupauksilla näitä vippejä myydään.

Muistin hyvin vahvasti myös oman epätoivoni silloin vuosia sitten, kun valkkasin aina vain uusia firmoja etteivät näe jo kertynyttä velkamäärää.

Sen pelon odottaessani tietoa saanko vipin että pääsen maksamaan vuokrani, enkä menetä kattoa pään päältä.

Sen tyhjän tunteen velan saamisen jälkeen, kun tiedät että ajat täysiä päin tiiliseinää ja jarrut ovat epäkunnossa.

Samaan aikaan tässä maailmassa piipahtaminen teki todella hyvää. Ei enää ikinä. Ei yhtä ainoaa lainaa tai velkaa. Mistään.

Ja miten pitkälle olenkaan päässyt! Sen lisäksi että tilanne on täysin erilailla hallinnassa kuin vuosi sitten, minä olen muuttunut. Paljon.

Arvostan itseäni paljon enemmän. Otan vastuuta itsestäni täysin toisella tavalla: kukaan muu ei tee sitä puolestani. En suostu näkemään itseäni uhrina, minä olen soturi, selviytyjä. Aivan uskomattoman tahdon omaava, hyvällä tapaa jääräpäinen ihminen.

Vaikka tietoa vippifirmoista oli vaikea löytää, onnistuin jäljittämään yhtiöt. Muutama oli vaihtanut nimensä, pari sulautunut yhdeksi. Kaikista muista sain hyvää palvelua ja tiedot on poistettu, vain yksi asettui vastahankaan.

Hetken jo mietin, että olisin jatkanut tappelua vastaajarobottien kanssa, mutta:

Minulla on paljon tärkeämpääkin tekemistä. <3 

Saturday, November 16, 2019

Five down, five to go

Kyllä!

Nyt on se hetki. Suurin pikavipeistä on maksettu pois.

Koville otti, keväällä kiukunpuuskassa laaditusta kunnianhimoisesta aikataulusta oltiin kaksi ja puoli kuukautta myöhässä.

Mitäpä tuosta.

Tämän vuoden saldo on nyt jo aivan uskomaton: kuudesta ulosotossa olevasta velasta neljä on maksettu.

Neljä. Kaksi jäljellä.

Eihän tätä taas tajua ennen kuin kuitin saa.

Kautta näiden vuosien minua on ahdistanut ulosotossa kaksi asiaa yli muiden. Se, että lainoja oli niin monta, ja tämä suurin vippi.

Vaikka saldon suhteen ei olla vielä edes puolivälissä, tämä on sellainen virstanpylväs jota hetkittäin en uskonut koskaan saavuttavani.

Kaksi.
Enää viisi velkaa tai lainaa ylipäätään.

Sen lisäksi että velkasumma kasvaa korkoa vähemmän, viisi velkaa/lainaa kymmenen sijaan on huomattavasti helpompi hallinnoida. Vähemmän palloja mitä yrittää pitää ilmassa.

Minä syön nyt kakkua. <3

Wednesday, November 13, 2019

Kerskakulutuksesta

Ilmaston lämpenemiseen liittyvä keskustelu on nostanut jälleen esiin myös keskustelua kerskakulutuksesta ja suoranaisesta kulutushysteriasta.

Sen jälkeen kun hyppäsin pois oravanpyörästä, omalla kohdallani on aina ollut selviö, että jos jokin menee rikki, se korjataan mahdollisuuksien mukaan. Syyt tähän ovat olleet pääasiassa joko sentimentaalisia tai rahallisia. Tai sitten vain sitä, että olen tietyissä asioissa totaalisen pihi.

Nuorempana tunsin huonoa omaatuntoa siitä, ettei minulla ollut koskaan niitä viimeisimpiä teknisiä härpäkkeitä tai muodissa olevia kenkiä. Tai siitä, että annoin lahjoiksi melkein aina jotain omatekoisia viritelmiäni kun muut ostivat sitä Viimeisintä Huutoa. Tai siitä, ettei ollut varaa syödä lääkärin suosittelemalla tavalla. Tai siitä, ettei ollut edes sitä umpirisaa autoa. Lista olisi pitkä.

Sosiaalinen paine, se on jännä juttu. Onneksi siitäkin on mahdollista saada niskaote.

Viimeisen parin vuoden aikana on tapahtunut jokin käänne. Yhtenä jouluna pyysin tuttavaltani anteeksi että joululahjani oli kotikutoinen. Hän taas oli innoissaan ja otettu siitä, että sai kerrankin jotain muuta kuin kaupasta ostettua valmistavaraa.

Nykyinen elintasoni sopii siis hyvin yhteen tämän uuden trendin kanssa. Mutta mitä tapahtuu siinä vaiheessa jos elintasoni nousee? Hullaannunko ylimääräisestä rahasta ja ostan kaiken "mitä olen aina halunnut"?

Vähillä varoilla eläminen tekee välillä todella kekseliääksi. Sitä syödään, mitä kaapissa olevista aineksista saa väsättyä. Kun pakkanen kiristyy, kaivetaan kaapista vanha talvitakki ja korjataan se. Vain välttämätön ostetaan, ja vasta silloin, kun sen voi maksaa kerralla. Ja mitä hullaantumiseen tulee: pidän enemmän siitä, että minulla on pieni puskurirahasto kuin että ympärillä olisi kasa krääsää.

Friday, November 8, 2019

Lumi, talvi

Edellisessä kirjoituksessa kerroin kuluneesta vuodesta.

Nyt huomaan että lumi [kyllä!] aiheuttaa minussa levottomuutta, pientä paniikkiakin.

Erikoista. Ennemmin kun olen rakastanut ensilunta, sitä että maailman akustiikka muuttuu, maiseman mustanharmaus väistyy.

Nyt rintalastan alla kuplii pieni ahdistus.

Ihminen on siitä jännä eläin, että vaikka kuinka prosessoisi tapahtuneita asioita ja luulisi olevansa niiden kanssa edes jotenkin sujut, osa asioista jää jonnekin kohtaan kroppaa josta ne sitten tiettynä ajankohtana nostavat päätään.

Viime joulu, loppuvuosi. Mietin, että miten helvetissä olen selvinnyt siitä?

Kunnes muistin luukuttaneeni tätä[kin] kappaletta.

Tää niitä aamuja on kun en tiedä
kannattaako nousta vai jäädä
vetää peitto yli pään
ja hautautua alle kivisen kuoren
aamuyössä sydän yksin lyö
eikä pääse läpi surujen vuoren
pelko pimeyttä pitkin liikkuu
tuntuu niin kuin päivää ei tulisikaan
Ja silloin kun henkäys aamutuulen
jokin täyttää tämän pienen huoneen
se mut viimeinkin herättää

 
[P. Maijanen] 

Sunday, November 3, 2019

Kulunut vuosi

Mennyt vuosi on ollut yksi koko elämäni rankimmista.

Olen lähinnä keskittynyt vain täyttämään päivät kaikenlaisella tekemisellä, luottanut siihen että aikaa ei voi pysäyttää, että elämä jatkuu muodossa tai toisessa.

On ollut valtavia aallonpohjia, isoja onnistumisiakin.

Tällä viikolla pääsin velkasummani kanssa jälleen uuden rajan alle. Ulosottokin tipahti alkamaan pykälää pienemmällä numerolla.

Aika mahtavaa.

Sunday, October 20, 2019

Lokakuun sateet II

Niin.

Onko ihmekään että mieliala meinaa olla hieman matalalla? Kun herätessä ja verhot avatessa ulkona on jo valmiiksi mustanharmaata, pimeää, sateista.

Luonto vetelee viimeistään kesän jäljiltä, valmistautuu rankalla kädellä tulevaan uinumisjaksoon.

Lista omista selviytymiskeinoistani:

Kävely - Kun vettä ei tule kaatamalla, lähde ulos. Tällä välttää mökkihöperyyden. Tähän vielä kuulokkeet ja hyvää musiikkia, sielu lepää.

Kirjasto - Yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Lehdet, kirjat, elokuvat. Syy lähteä käymään jossain kodin ulkopuolella, näkee ihmisiäkin eikä tarvitse [välttämättä] seurustella kenenkään kanssa.

Siivous - Paikkojen perusteellinen siivoaminen, tavaran karsiminen rankalla kädellä. Tehoaa hyvin eksistentialistiseen kriisiin.

Luominen - Neulonta, muut käsityöt, piirtäminen, maalaaminen, nikkarointi, jne. Etsi itsellesi se luontaisin tapa luoda jotain uutta. Näppärää myös sen suhteen että tuotokset voi antaa läheisille joululahjoiksi.

Hyvä ruoka - Suora yhteys mielialaan. Hyödynnä kaikkea mitä kaapissa on, tulee keksittyä hauskoja ja vähän vähemmän hauskoja ruokalajeja. Plussaa se, että itse kokkailemalla rahaa menee vähemmän.

Leikkiminen - Kaiva kaapista vanhat pelit, palapelit, värityskirjat sun muut. On täysin hyväksyttävää vain olla, aina ei tarvitse ylisuorittaa.

Valo - Kun ulkona näyttää tuolta, rakenna itsellesi pesä kotiin. Sytytä valot, polta kynttilöitä, kaivaudu viltin alle sohvalle. Katso leffoja, kevyttä hömppää, lue kirjoja. Välillä voit kiriä kiinni tekemättömien askareiden listaa.

Josko se tästä.

Sunday, October 6, 2019

Lokakuun sateet

On mennyt melkein kuukausi edellisestä postauksesta.

Yhden tekstin kirjoitin, jätin julkaisematta.

Velkojen suhteen olen nyt kuukauden myöhässä aikataulustani. Ei hätää, nyt lokakuun aikana pitäisi tulla suurempia konkreettisia tuloksia. Kaksi kuukautta myöhässä, mitäpä tuosta. Pääasia ettei korttitalo romahda. Mutta etten myöskään jämähdä tähän.

Sitä vastoin muussa elämässä myllertää.

Jokin aika sitten sairaus nosti päätään. Sitä edelsi pari viikkoa jatkunut kova henkinen stressi. Varmaksi en osaa sanoa kumpi on syy ja kumpi seuraus, nyt kuitenkin vointi jo huomattavasti parempi.

Jännä juttu:

Kun tarpeeksi monta vuotta ja pitkän aikaa mieltää itsensä luottotiedottomaksi, sitä tavallaan hukkaa palan itseään.

Unohtaa kuka on ja mitä haluaa, konkreettiset unelmat lakkaavat olemasta.

Kun sitten yhtäkkiä on tilanteessa missä tämä [itse] lyöty leima alkaa hälvetä, kun onkin tilaa ja happea alkaa miettiä niitä unelmia, ei enää tiedä mitä helvettiä sitä todella haluaisi elämällään tehdä.

Ja samaan aikaan pelkää seuraavaa katastrofia.

Kun asiat ovat liian hyvin.

Tuesday, September 10, 2019

Puhumisesta

Tänään vietetään itsemurhien ehkäisypäivää.

Kuten monesti olen kertonut, omalla kohdallani jo pelkkä luottotietojen menettämisen mahdollisuus nosti esiin hyvin synkkiä ajatuksia.

Areenasta löytyy Perjantain "Onko velka häpeä?" -jakso, suosittelen.

Et ole yksin. <3

Saturday, September 7, 2019

Puskurirahasto

Kuluneen vuoden ajan olen säästänyt pientä puskurirahastoa.

Tässä kuussa pääsin siihen pisteeseen, että sukanvarressa on yhden kuun vuokran verran rahaa.

Vielä ollaan kaukana suosituksesta että säästössä tulisi olla kuuden kuukauden kiinteitä menoja vastaava summa, mutta silti. Taas yksi askel kohti ideaalia.

Ensimmäisen kerran vuosiin elämässäni on se tilanne, että käytössä olevan rahan lisäksi minulla on jokin turvaverkko, back-up plan, suoja itseni ja elämässä tapahtuvien katastrofien väliin.

Tästä on kuitenkin ainakin menneinä vuosina ollut paljon puhetta: jos köyhä/yhteiskunnan tuilla elävä ihminen pystyy säästämään, eivätkö tuet ole silloin liian isoja?

Ennen kuin kukaan ehtii kirota toimintaani, haluan painottaa että jokainen tänä vuonna säästetty euro on otettu jostain muualta kuin laskuista, vuokrasta, lainojen lyhennyksistä tai ulosottoon tilitetyistä rahoista. Eli siitä rahasta mikä on jäänyt arjen pyörittämiseen.

Väitän että nyt kahdeksan kuukautta jatkunut kitsastelu ja askeettinen elämä maksavat itsensä takaisin mielenrauhana ja pienentyneinä terveydenhuoltomaksuina.

Painajaisia näen jo nyt vähän vähemmän.

Saturday, August 24, 2019

Paniikkikohtaus II

Asteikolla yhdestä kymmeneen päälle iski noin kuuden vahvuinen paniikkikohtaus.

Onneksi osasin ennakoida tätä jo ensioireiden ilmaannuttua ja päädyin vain itkemään vessassa. Kuulokkeet korville, tuttu voimabiisi soimaan ja olo rauhoittui vartissa.

Tuntuu olevan tiukasti alitajunnassa kiinni tuo kelpaamattomuuden tunne.

Tuesday, August 20, 2019

Tuskainen tiistai-ilta

Kävi niin, että vuokranantaja oli jättänyt soittopyynnön.

Ei varmasti ole kivaa kenellekään, mutta tämä on yksi niistä asioista joita olen kaikki nämä vuodet pelännyt.

Kivi tipahti mahaan välittömästi. Valitus? Vuokrankorotus? Ovatko vuokrat menneet perille? Remontti? Haltuunotto? Vuokrasopimuksen purku? Häätö?

Haluan painottaa että vaikka tiedän olevani rauhallinen ja hiljainen vuokralainen ja että maksan vuokrani aina ja ajallaan, millään tällä ei ollut tuossa hetkessä väliä.

Yritin soittaa takaisin, ei vastausta. Jätin vastaajaan viestin, odotin hetken. Ei soittoa. Soitin uudelleen. Ei vastausta.

Paniikki alkoi kasvaa kunnon vyöryllä. Vajaassa puolessa tunnissa ehdin googlata mm. seuraavia asioita:

- saako luottotiedoton asunnon
- mistä luottotiedoton saa asunnon
- vuokralaisen oikeudet
- vuokranantajan oikeudet
- vuokrasopimuksen purku vuokranantajan toimesta
- alueen vuokra-asuntojen tarjonnan
- luottotiedottomalle ihmiselle asuntoja vuokraavat firmat

Jne, jne. Yritin soittaa vielä kolmannen kerran.

Tässä vaiheessa mentiin jo niin syvällä että mietin mm. sitä, minne laitan tavarani kun joudun muuttamaan kadulle tai telttaan? Tai jos kuitenkin saan asunnon, mistä saan takuuvuokran? Kuinka jaksan muuttaa yksin? Millä maksan muuttomiehet? Mitä jos minun katsotaankin pitäneen asuntoa huonosti ja joudun oikeuteen?

Kaiken kaikkiaan siis aivan käsittämättömissä sfääreissä.

Kunnes vuokranantaja soittaa takaisin ja kyselee lähinnä vain kuulumisia.

Puhelun jälkeen näin itseni peilistä. Olin vitivalkoinen. Seuraavana tuli oksennusrefleksi, kuin elimistö yrittäisi sen avulla eroon paniikista.

Luottotiedottomuus ei ole vain rahaa, velkoja, perintää ja takaisinmaksuja. Luottotiedottomuus on näitä kamalia, toimintakyvyn vieviä paniikkikohtauksia, joita onneksi on enää vain todella harvoin.

Luottotietojen menetys ja sen leima, yhteiskunnan alimmaksi hylkiöksi tipahtaminen, jättää aivan helvetinmoiset jäljet. Kaikkeen. Pahinta on ehkä se, että sitä yritti parhaansa niin kauan kuin jaksoi, ja silti kävi näin.

Ja sitten se todellisuus:

Velat ovat maksussa. Vuokravelkaa ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan. Kaikki vuokrat on maksettu ajallaan, osa etukäteen. Ja jollen olisi menettänyt luottotietojani, olisin nyt vielä pahemmissa veloissa.

On vain yksi suunta: eteenpäin!

Wednesday, August 14, 2019

Mitäs sitten?

Kesän työrupeama on ohi.

Takki on kohtalaisen tyhjä ja tämän alkaneen viikon olenkin ottanut lähinnä levon kannalta. Katsonut aivokapasiteettia vaatimattomia ohjelmia, syönyt aivan liikaa pikaruokaa. Jonkinlaisella säästöliekillä mennään ihan selvästi.

Kaiken kaikkiaan kesä on ollut ihan kiva, ehdottomasti parempi kuin pari edellistä. Vaikken saanutkaan - vielä - maksettua kahta ulosottovelkaa pois, paljon konkreettista olen saanut aikaan velkoihin liittyen.

Parasta on kuitenkin luotto omiin kykyihinsä.

Kunhan tästä tokenen, on edessä työnhakua. Uusien suunnitelmien laatimista. Ehkä lomareissusta haaveilemista.

Tuulee jo. <3

Monday, July 22, 2019

Yhden paperin ihme

Kun ulosoton syntilista mahtuu yhdelle paperille ja velkojen kokonaissumma on vaihtunut pysyvästi nelinumeroiseksi, tulee itkunauru.

Jos minä pystyn tähän, pystyt sinäkin.

Wednesday, July 17, 2019

Olotilan muutoksia

Paljon tuntuu muuttuneen, mutta erityisesti kaksi asiaa olen laittanut merkille:

1. Postia tulee vähemmän, ja mikä tärkeintä, tiedän mitä posti tuo.

Toisin sanoen, kotiin tullessa eteisen lattialla ei odota epämääräinen määrä valkoisia kirjeitä joita en uskalla avata. Ei ylimääräistä sydämen tykytystä, ei vatsan vääntymistä, avaamattomien kirjeiden repimistä suoraa roskikseen.

Vasta nyt todella tajuan millaisen jatkuvan pelon ja stressin kanssa sitä on elänyt viime vuodet.

Jos ulosotto nyt kerran kuussa kirjeellä muistaakin, tiedän sen olevan maksukuitti, ei ilmoitus velan menemisestä ulosottoon.

Olen onnellinen, mutta samaan aikaan tähän on oikeasti pitänyt totutella!

2. Asiat ovat muuttuneet parempaan suuntaan.

Tällä hetkellä saattaa mennä parikin päivää niin, etten mieti velkojani ollenkaan. Kyllä, velkaa on ja osa siitä on ulosotossa, mutta tämä puoli vuotta on osoittanut sen, että minä pystyn tähän.

Ja sen lisäksi, että sittenkin löysin tien ulos, minulla ei mene asian kanssa vuosia tai kymmentä vuotta, vaan reilu vuosi!

Tuesday, July 2, 2019

Eteenpäin!

Pieni asia mutta:

Tarkistin yhdestä vippifirmasta että ovat varmasti poistaneet kaikki minuun liittyvät henkilötiedot tietokannoistaan.

Poissa ovat.

Jostain syystä tämä ilahduttaa suuresti.

Wednesday, June 26, 2019

Kela II

Kela on kyllä niin surullinen laitos että jo naurattaa.

Kuten edellisessä postauksessa veikkasin, maksuaikaa ei myönnetä.

Ottaen huomioon että kysyin vain sitä, montako kuukautta minulla olisi maksuaikaa, laitokselta saamani vastaus on hieman ylimitoitettu kysymykseen nähden. Enkä tosiaan saanut edes vastausta esittämääni kysymykseen.

Mitähän sieltä olisi tullut jos olisi ehdottanut maksusuunnitelmaa esimerkiksi joulukuusta lähtien?

Ilolla maksan tämänkin velan ulosottoon. Hommat sujuvat paljon helpommin, kohtelu on ihmismäisempää ja tuloksia tulee.

Ei tarvi vatvoa, viestitellä, vääntää rautalangasta, olla viraston eri tahojen pompoteltavana.

Mutta se, mikä tässä tilanteessa eniten naurattaa:

Jos/kun Kelan laina taas parin kuukauden päästä otetaan pois ulosotosta, alkaa sama rumba uudelleen. Ja ainakin keväällä sain neuvon että minulla pitäisi olla maksuaikaa siihen asti kunnes velka vanhenee.

Kysy Kelasta my ass!

EDIT:

"Kela haluaa palvella. [...] Kelan toiminta-ajatus on: Kela turvaa väestön toimeentuloa, edistää terveyttä ja tukee itsenäistä selviytymistä. Kelan arvot ovat: ihmistä arvostava, osaava, yhteistyökykyinen ja uudistuva."

https://www.kela.fi/kela-lyhyesti

Tuesday, June 18, 2019

Mahdollisuus?

Kyllä.

Ulosottovelkoja on enää kolme.

Ilmeisesti nälkä kasvaa syödessä, ajatukset ovat harhailleet epämääräisesti näiden jäljellä olevien velkojen ympärillä koko illan.

Kunnes sain niistä kiinni.

Jos pysyn suunnitelmassani ja saan tämän vuoden puolella kaksi pienempää velkaa maksettua, jäljelle jää enää surullisen kuuluisa Kelan velka.

Koska ulosotto ei veisi enää palkasta kuin tähän velkaan, voisi olla pieni mahdollisuus sopia Kelan kanssa vihdoin viimein maksusuunnitelma ja saada myös viimeinen velka pois ulosotosta.

Jos saisin tarpeeksi aikaa, takaisinmaksun määräkin pysyisi riittävän pienenä ja välttäisin uuden konkurssin.

Josjosjos.

Todellisuudessa tässä tulee kuitenkin käymään kuten näinä vuosina monesti, Kela ei anna aikaa ja/tai erän summa on niin suuri että velka on näppärämpää maksaa suoraa ulosottoon.

Mutta saahan sitä ihminen unelmoida!

Friday, June 14, 2019

Four down, six to go

Kaikki laskut on maksettu.

Vuokra on maksettu.

Lomarahat sijoitin tulevaisuuteeni ja maksoin yhden ulosottovelan pois.

Vaikka saldoa on vielä rutkasti jäljellä, ulosotossa on enää kolme velkaa.

Uskomatonta. 

Ehkä tämä iskee kunnolla tajuntaan vasta siinä vaiheessa kun saan kuitin suorituksesta.

Aikamoista.

Thursday, June 13, 2019

Raha ja parisuhde

Jälleen hyvä teksti Takuusäätiön blogissa.

https://www.takuusaatio.fi/taloudellinen-hyvaksikaytto-ja-vakivalta-perheessa

Itse olen päättänyt, että kaikki mitä minulla tulevaisuudessa tulee olemaan, tulee olemaan vain yksin minun.

Live and Learn.

Friday, June 7, 2019

Yksinäinen perjantai

On ollut viimeisen pari päivää oudon yksinäinen, herkkä ja hauras olo.

Vaikka olen nähnyt ihmisiä, jonnekin rintalastan alle on pesinyt peikko joka silloin tällöin nappaa hengestä kiinni.

Onni on pienissä asioissa.

Siinä että muistaa tuttavan tasasyntymäpäiviä parilla kympillä.

Että ostaa uuden hammasharjan ja pesusienen.

Että sairauden kontrollikäynnissä selviää että kroppa on jälleen pari pykälää paremmassa kunnossa.

Kun sijoittaa uuteen paistinpannuun.

Kyllä se tästä.

Wednesday, June 5, 2019

Kulutustesti, yhteenveto

Rahaa kolmen viikon kulutustestin aikana meni reilu neljäkymmentä euroa enemmän kuin toivoin.

Viikko I = 53,06 €
Viikko II = 30,72 €
Viikko III = 47,53 €

Yhteensä 131,31 euroa

Friday, May 31, 2019

Blogi vuoden!

Aikamoista. Vuosi sitten tein ensimmäisiä postauksia tähän blogiin.

Vaikka aloituksesta on vasta vuosi, tuntuu että niitä on vierähtänyt ainakin kolme.

Ihmettelen sitä rohkeutta mikä minussa oli.

Ehkä olin vain tullut pisteeseen, missä en kokenut saavani mistään apua minua, elämääni ja yleistä vointiani pahasti rassaavaan asiaan.

Oli pakko keksiä itse jotain. Viimeinen yritys ennen kuin lyö hanskat tiskiin? Vai oliko voimia vihdoin tarpeeksi?

En enää saa kiinni siitä, mistä hemmetistä löysin voimani ottaa asioista kiinni? Tai no, vanhaa päiväkirjaa selailemalla selviää että puin menneisyydessä tapahtuneita asioita ja päätin tietoisesti päästää irti. Sellaisista, jotka heilauttivat sisimpäni pois paikoiltaan, fokuksen pois valoisammasta tulevaisuudesta.

Tai ehkä se oli vain yleiskyllästyminen siihen, että luottotiedottomista kirjoitettiin yhä vain enimmäkseen halveksivaan, skandaalinomaiseen sävyyn? Onneksi sävy on sittemmin jo vähän muuttunut.

Ensimmäinen suurempi käänne tapahtui alkusyksystä kun sain vihdoin osa-aikaisen työpaikan. Toinen jo pari kuukautta myöhemmin surun iskiessä päälle voimalla. Kolmas surun jälkimainingeissa vuodenvaihteen jälkeen.

Kun meni hermot.

Kun ei ollut enää mitään menetettävää ja päätin että näiden velkojen kanssa en hautaan mene.

Rohkeus. Se on vain kasvanut.

Friday, May 24, 2019

Töitä!

Sain kesätöitä!

Pari kuukautta, melkein täyttä viikkoa.

Ajatuksissa herää pieni toivo siitä, että saisin kesän aikana kaksi velkaa maksettua...

...uskaltaako tästä iloita?

Monday, May 20, 2019

Kulutustesti, viikko II

Niin. Miten kaikki välttämätön loppuu aina kerralla ja aina muka juuri silloin kun rahaa ei ole?

Viime viikon budjetti meni ja paukkui, yhteensä rahaa kului 53,06 €. Noh, tällä viikolla kiritään kiinni, onpahan kaikki tarpeellinen hommattu!

Leipä, alennuksesta 0,69 €
Maitoa 2,25 €
Jogurtti 0,98 €
Voi 2,69 €
Juusto 2,95 €

Yhteensä 9,56 €

Tuesday, May 14, 2019

Kulutustesti, viikko I (osa II)

Kesäkurpitsa 0,81 €
Hyvää ketsuppia 1,85 €
Banaaneja 1,12 €
Säilykkeitä 2,65 €
Lisää maitoa 3,00 €

Yhteensä 9,43 € (22,05 €)

Siinäpä tämä viikko. Saa nähdä miten käy!

Sunday, May 12, 2019

Kulutustesti, viikko I

Loppukuun ensimmäinen kauppakuitti:

Iso paahtoleipä, alennuksesta 1,22 €
Perunoita 1,39 €
Sipulia 0,98 €
Ruokakermaa, 2 kpl 1,30 €
Perunasuikale, 1 kilo 1,34 €
Makaroni, 2 pussia 0,50 €
Suolapaketti 0,79 €
Hyvää jogurttia 1,95 €
Mangosose 1,65 €
Maitoa, 2 kpl 1,50 €

Yhteensä 12,62 €

Saturday, May 11, 2019

Leppoisa lauantai

Yritän opetella uuden ajatusmallin.

Olen tietyn rahasumman päässä uudesta elämästäni.

Vaikka ihmisiä kehotetaan olemaan elämättä sitku -elämää, mielestäni tässä kohdin se on paikallaan. Tai ainakaan minä en halua elää rahan suhteen hetkessä, pidän liikaa siitä että lainat/velat lyhenevät ja minulla on lähes aina se muutama euro säästössä hätävaraksi. Kun on jokin suunnitelma tulevaisuudelle, ahdistaa huomattavasti vähemmän.

Loppukuun ajan käyttövaraa on muutama kymmenen euroa per viikko. Jostain syystä odotan tätäkin pienellä innolla.

Kai sekin on jokin omatoimitesti liittyen luonteenlujuuteen.

Mutta sitä ennen pidän leppoisan lauantain perusasioiden äärellä. Siivoan, teen hyvää ruokaa, katson jääkiekkoa.

Ja olen helvetin onnellinen siitä, etten silloin vuosia sitten päätynytkään siihen lopulliseen ratkaisuun.

Wednesday, May 1, 2019

Menneisyydestä

Eräs ihminen puki minulle eilen sanoiksi omaa ahdistustaan liittyen hukkaan heitettyihin vuosiin. Sain ehkä lohdutettua.

Menneisyyttä ei voi muuttaa, siitä voi oppia. Emme voi korjata virheitämme, voimme tarkastella niitä, miettiä syitä ja seurauksia, virheaskeleita.

Tarpeeksi monta kertaa kun hakkaa päätään seinään, ennemmin tai myöhemmin oppii, ettei se kannata, että on oltava jokin parempi keino.

Vaikka itsekin sorrun todella usein sättimään itseäni tekemistäni virheistä, yritän miettiä että aina on mahdollisuus muutokseen. Siitä syystä pidän maanantaista, voi aina aloittaa uudelleen. 

Tietenkään tämä ei aina onnistu ja välillä vedetään pitkiäkin aikoja naama mudassa, kunnon vitutuksen ja itseinhon kourissa.

Silti.

En olisi tämä ihminen, jollen olisi kokenut tätä kaikkea. Yhtä kokemusta rikkaampi, vahingosta viisastuu ja blaa blaa blaa.

Mutta jokin on muuttunut. Olen rohkeampi ja puheliaampi. Häpeän itseäni vähemmän. Minulla on suunnitelma. Toimintakyvyn vieviä ahdistavia päiviä on huomattavasti harvemmin. Nauran enemmän. Harrastan (edes jotain). Osaan antaa itselleni aikaa. Luotan itseeni, mahdollisuuksiini selvitä.

Sydäntä lämmittää myös se, että uudenvuodentoive on jo toteutunut!

Monday, April 29, 2019

Päätöksiä

Viime viikkoina on useamman tuttavan kanssa tullut puhetta rahasta.

Aihe on yhä se, että rahaa on liian vähän. Katsontakantoja sen sijaan monta.

Senkin uhalla että seuraava saa minut kuulostamaan mulkulta:

Se, että maksat kallista vuokraa liian suuresta asunnosta jossa on roppakaupalla hukkaneliöitä, että syöt joka päivä ulkona, että teet sen vähintään kolme (!) reissua vuodessa ulkomaiden turistirysiin, saattaa osaltaan selittää sitä, että monen tonnin kuukausitulosi eivät riitä elämiseen.

Ei. Sinä et elä köyhyysrajan alapuolella, sinä tarvitset talousneuvojan apua.

Kyllä, minulla on asennevamma. Kyllä, kaikki saavat tehdä elämässään omat valintansa ja käyttää rahansa Ihan Mihin Haluavat, niinhän minäkin teen. Mutta yllä esitetyn kaltainen valitus rahojen riittämättömyydestä ja köyhyydestä vaikuttaa välillä hieman kohtuuttomalta jos itse laskee palautuspulloja että saisi jotain syötävää.

Raha, tuo perkele.

Mietin sitä, paljonko tarvitsisin tililleni saldoa, että saavuttaisin jonkinlaisen mielenrauhan.

Joskus vuosia sitten tähtäsin kymppitonniin, nyt riittäisi muutama tuhat euroa. Oikeastaan jo se, että vuokran ja juoksevien laskujen maksaminen olisi turvattu muutamaksi kuukaudeksi eteenpäin.

Ajatus lähti kasvamaan kasvamistaan ja tein suunnitelman tuleville vuosille.

Vuoden päästä tähän aikaan teen toivottavasti viimeisiä merkintöjä tähän blogiin.

EDIT:

Sinne napsahti, Kelan velka ulosottoon. Tulee olemaan viimeinen merkintä minun kohdallani. Ikinä. Saatana.

Mutta minä olen ja elän ja hengitän.

Monday, April 15, 2019

Kaavioista

En tiedä miksi en ole tätä ennemmin tajunnut.

Pylväsdiagrammi.

Toiseen kokonaisvelkasumma kuukausittain, toiseen toteutuneet kuukausilyhennykset.

Helppoa, hauskaa, lohdullista.

Saturday, April 13, 2019

Three down, seven to go

Sain kuin sainkin maksettua yhden velan pois, sen passiivisena olleen josta tuli lasku maaliskuussa.

Kuukauden myöhässä, mutta kuitenkin.

Uskomatonta, mutta myös laskut ja vuokra on maksettu.

Ja vaikka Kelan velka ahdistaa vieläkin, yritän miettiä että yksi merkintä luottotietoihin on parempi kuin kaksi.

Edelliseen postaukseen saamani ihanan kommentin jälkeen aloin miettiä tilannetta positiivisemmasta näkökulmasta.

Ei ole ihan helppo homma yrittää setviä velkojaan suhteellisen minimaalisilla tuloilla. Jo siitä, että olen ottanut asioista jonkinlaisen otteen, minun tulisi kiittää itseäni.

Jälleen tämä: minä yritän.

Maanantaina etsin itselleni uuden työn.

Thursday, April 4, 2019

Väsy

Olen armottoman väsynyt.

Tämän hetken olotila on hälyttävä. En meinaa ahdistukseltani saada nukuttua tai jos nukun, näen painajaisia.

Useana aamuna kuluneen viikon aikana olen herännyt ahdistukseen, tänäänkin. Asiaa ei helpottanut Kelan viimeisin kirje:

"Jos et maksa tai jos emme saa sovittua kanssasi maksusuunnitelmaa, siirrämme perinnän ulosottoon."

Asia on muutenkin yksi suuri vitsi, mutta tekstin sävy yllätti silti. Kela osaa näköjään olla tylympi kuin monet perintäfirmat.

Ahdistus kumpuaa varmasti suurilta osin tästä keväästä, väsymys allergiaoireista ja lisääntyneestä valosta.

Siitä, että töiden suhteen on taas epävarmaa.

Siitä, että tuntuu ettei mitään tapahdu.

Siitä, että samaan aikaan tuntuu että monet tahot vaativat tällä hetkellä aivan liikaa.

Yritän pitää rutiineista kiinni vaikka haluaisin vain maata sängyssä, verhot alhaalla, puhelin kiinni.

Sunday, March 24, 2019

Ha!

Päätin etten luovuta.

Säästää voi aina, vaikkei olisi luottotietoja.

Thursday, March 21, 2019

Kela

Yksi veloistani on Kelalle.

Hain peruutusta, lykkäystä, ehdotin maksusuunnitelmaa.

Kuten muutama vuosi sitten tästä samasta asiasta vääntäessäni, lopputulos jälleen tämä:

Ehdottamani kuukausittainen maksuerä on liian pieni. Maksuerää ei voi kuitenkaan nostaa Kelan vaatimalle tasolle koska tällöin joutuisin toimeentulotuen asiakkaaksi ja toimeentulotuen asiakkaan kanssa maksusuunnitelmaa ei voi tehdä.

Eli käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että velan perintää ulosoton kautta jatketaan.

Jollen voita lotossa seuraavan kuukauden aikana, edessä on uusi merkintä.

Jes.

Saturday, March 2, 2019

Vinkkejä rauhattomalle mielelle

Mietin velkojani yhä koko ajan. Asiaan suhtautuminen on kuitenkin muuttunut olennaisesti: enää asiat eivät luuppaa päässä ahdistavasti ja ilman parempaa tulevaisuutta, vaan niistä on tullut jollain tavalla normaali osa elämääni. Toki armottomia heikkoja ja ahdistavia hetkiäkin on.

Oikeastaan ensimmäinen askel oli se, että listasin kaikki lainani ja arvioin ne yläkanttiin. Kokonaisvelkasumma on armoton, niin sen kuuluukin olla. Siinä tilanteessa minua auttoi ajatus Yksi Kerrallaan. Itseäni lohdutti ajatus siitä, että voin maksaa velat lohkoissa pois. Kun on yhden suorittanut, se ei tule enää takaisin, siitä ei tule enää mitään lisäkustannuksia.

Postin tuoman laskun myötä tuli paniikkiahdistus. Tuleeko tästä sittenkään mitään? Sparrasin itseäni näillä:

1. tärkeintä on välttyä uusilta ulosottomerkinnöiltä

2. jos saan ulosottovelat maksettua, voin käyttää mahdollisen veronpalautuksen mihin itse haluan

3. kun saan ulosottovelat maksettua, kaikki raha mitä tienaan on minun

4. ahdistus vähenee koko ajan vaikka on ankeaa

5. voin vihdoin alkaa rakentaa oikeaa taloudellista turvaa itselleni

6. painajaisilla ei ole enää totuuspohjaa

Rock the boat, don't rock the boat baby

Taas tapahtuu ja paljon.

Ei mennyt kauaa ensimmäisen ulosottolainan maksusta kun posti toi maksutositteen toisesta lainasta.

Paniikki, välitön katumus, suurempi paniikki.

Lainoista kaksi oli ulosotossa ns. passiivisena. Olin laskenut sen varaan että saan ensin aktiivisena olevat maksettua pois ja sitten käyn näiden kahden kimppuun.

Miten helvetissä estän tämän lainan uudelleenmenon ulosottoon? Kun on seitsemän muuta lainaa setvittävänä?

Painajaisia, unettomuutta, yöhikoilua.

Asiaa muutaman päivän panikoituani päätin, että kuten muutenkin, tärkeämpää on saada maksettua tämä nyt pintaan pompsahtanut laina pois ennen kuin se joutuu ulosottokierrokselle ja saan taas uuden ulosottomerkinnän. Muu syntilista saa nyt joutua odottamaan.

Ongelma ei ole helpoimmasta päästä, eräpäivä lainassa kun on ihan kohta eivätkä muut ulosottomaksut ja lainanlyhennykset anna armoa.

Tämä nyt alkanut kuukausi tulee olemaan rankka. Laskin että on noin kymmenen prosentin mahdollisuus että selviän sekä nyt tästä lainasta, normielämän laskuista ja lyhennyksistä. Ehkä. Jättimäinen ehkä. Kuukausi tulee joka tapauksessa olemaan niin rankka että huhtikuussa on pakko pitää loma näistä asioista ettei korttitalo sorru ja teen uuden konkurssin.

Onneksi on ulosoton nettipalvelu. Ahdistavimpina hetkinä käyn katselemassa sen saldoa, laskemassa pankkitileillä olevien lainojen pienenemistä. Teen listoja siitä, miten paljon olen jo mitäkin lainaa lyhentänyt, montako tonnia kokonaisvelkasummaa on vielä jäljellä.

Jostain syystä se tuo lohtua tähän kaoottiseen ja mieltä syövään tilanteeseen. 

Thursday, February 21, 2019

Two down, eight to go

Sijoitin tulevaisuuteeni ja maksoin pienimmän ulosottovelan pois.

Tänään tietokone alkoi oireilla rikkoutuneesta kovalevystä.

Oh the Irony!

Saturday, February 9, 2019

One down, nine to go

Minulla on/oli kymmenen erilaista lainaa tai velkaa.

Kymmenen. Aivan järkyttävä määrä.

Onneksi näistä kolme olen saanut pidettyä niin, etteivät ne päässeet ulosottoon pyörimään. Eivätkä toivottavasti menekään, lyhennykset juoksevat joka kuukausi.

Tuli tili. Viime vuoden loppupuolella tuttavalta ottamani lainan maksoin nyt kokonaisuudessaan pois.

Enää yhdeksän siis jäljellä.

Tilille jäi vielä muutama sata euroa. Huomasin itsessäni mielenkiintoisen seikan: raha alkoi polttamaan taskussa. Voisin ihan hyvin sijoittaa itseeni, onhan vuokra ja laskut maksettu.

Mietin jo kaikkea sitä, mitä minun pitäisi ostaa, mitä kaikkea olen vailla. Hetken päästä surffailin katselemassa uusia, parin sadan euron halpistietokoneita.

Piti ravistella itsensä hereille. Joo, tietokone vetelee viimeisiään, mutta toimii vielä. Ei, parilla sadalla eurolla ei saa ainakaan parempaa konetta kuin tämä, joka minulla nyt on. Ei, minulla ei ole rahaa ostaa edes sitä vähän vajaa 400 euroa maksavaa konetta.

Keskity päämäärään. Älä osta mitään, mitä et todella tarvitse.

Sunday, February 3, 2019

Uusi ilmoitus ulosotosta

Huh. Sain viikolla uuden ilmoituksen ulosotosta. Tällä kertaa tuloiksi oli laskettu myös yleinen asumistuki. Paniikki iski, hiki nousi otsalle.

Mutta. Tässä muutama poiminta ulosottoon liittyvästä laista (4. luku, ulosmittaus):

45 §, Tulopohjan laskeminen

Ulosmitattava määrä lasketaan palkan ulosmittauksessa velallisen tulojen ja toimeentuloetuuksien yhteismäärästä (tulopohja). Tulopohjaan  kuuluvat kaikki velallisen saamat palkat ja luontaisedut sekä ulosmittauskelpoiset ja ulosmittauskelvottomat eläkkeet ja muut palkan sijasta maksettavat toimeentuloetuudet. Yksittäisestä ulosmittauskelpoisesta tulosta tai etuudesta saadaan tällöin ulosmitata säännönmukaista suurempi määrä. Tulopohjaan eivät kuulu 19 §:ssä tarkoitetut avustukset, korvaukset tai muut varat.

19 §, Muita ulosmittauskieltoja

Sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, ulosmitata ei saa:

1) avustusta tai kustannusten korvausta, joka on myönnetty eläke- tai sosiaalilainsäädännön nojalla määrättyyn tarkoitukseen;
2) korvausta, joka suoritetaan kivusta, särystä tai muusta tilapäisestä haitasta, pysyvästä haitasta tai kärsimyksestä taikka sairaanhoitokustannuksista, hautauskustannuksista tai muista henkilövahingosta aiheutuneista kuluista; 
3) valtiolta saatua korvausta, joka suoritetaan vapauden menetyksen johdosta kärsimyksestä tai kuluista;
3 a) valtiolta oikeudenkäynnin viivästymisen tai kansainvälisen ihmisoikeussopimuksen valvontaelimen toteaman loukkauksen vuoksi muusta kuin taloudellisesta vahingosta saatua hyvitystä eikä korvausta kuluista;
4) lapselle tulevaa elatusapua tai korvausta, joka suoritetaan elatusvelvollisen kuoleman johdosta;
5) omaisuutta, jota lain mukaan ei saa luovuttaa;
6) sellaisia varoja, jotka julkisyhteisö tai yleishyödyllinen yhteisö tai säätiö on myöntänyt luonnolliselle henkilölle käytettäväksi 21 §:ssä tarkoitetun omaisuuden hankkimiseen taikka opiskelun, tutkimuksen tai muun niihin verrattavan toiminnan aiheuttamiiin kustannuksiin;
7) varoja, jotka on lain mukaisesti kerätty yleisöltä 6 kohdan mukaiseen tarkoitukseen.

Edellä 1 momentin 6 ja 7 kohta eivät koske varoja, jotka on tarkoitettu elinkustannuksiin. Lisäksi 6 kohdan soveltaminen edellyttää, että velallinen on varojen käytöstä tilintekovelvollinen varojen myöntäjälle.

**********
Pitäkää kiinni oikeuksistanne ja olkaa rohkeasti yhteydessä käräjäoikeuteen! Jos yhteydenotto puhelimitse tuntuu liian isolta kynnykseltä kuten minulla, sähköpostillakin saa näppärästi kiinni! Omalla kohdallani asia korjattiin yhdessä päivässä.

Wednesday, January 30, 2019

Outoa

Juu.

Ei mene putkeen muillakaan. Tuli palkka, täysi. Olen nyt viime viikosta asti odottanut tapahtuuko jotain.

Ilmeisesti ovat palkanlaskennassa mokanneet asian.

Hö. Jotenkin opin odottamaan innolla tätä ensimmäistä ulosmittausta. 

Sunday, January 20, 2019

Tuomiopäivä

Tänään on kahden postauksen päivä, sen verran viimeisen parin päivänä aikana ovat ajatukset pyörineet rahan, luottotiedottomuuden ja paniikin ympärillä.

Kun tänä aamuna heräsin, ajatukset kääntyivät ensimmäisenä velkoihin. Välittömästi.

Takana on rankka viikko. Ensin Kela muisti kirjeellä, sitten posti toi ennakkoilmoituksen palkasta tapahtuvasta ulosotosta.

Mahaan tipahti kivi, päässä alkoi soida välittömästi Irwin Goodmanin "Kusessa ollaan". Sitten tuli nauru.

Olin helpottunut. Nyt on tullut se helvetin aika jota olen pelännyt monta vuotta. Asiat etenevät, halusin sitä tai en. Nauroin myös sitä, että paria päivää ennemmin olin huokaillut täällä kuinka tuntuu että pitäisi pystyä enempään.

Oikeastaan ainoa asia mikä rahanmenossa ahdistaa, on se, että vielä en varmaksi tiedä kuinka paljon palkasta viedään, palkka kun ei kauhean häävi ole. Mutta aina on toimeentulotuki, nopeasti tutkittuna ns. pakotettu ulosotto katsotaan menoksi.

Enemmän ahdistaa ajatus siitä, että kun pomoni saa tietää asiasta, saan potkut. Toivon että saan mahdollisuuden yrittää selittää asian ennen sitä, ehkä ymmärrystä löytyy.

Hoen itselleni että maailma on muuttunut, että nykyään ihmiset alkavat ymmärtää että luottotiedottomuus ei [aina] ole valinta. Että meitä ei ole vain muutamia, meitä on tuhansia jne jne.

Ja se tärkein: minä yritän.  

Velat, luottotiedot, synkät ajatukset

**********

Ennen kuin jatkat lukemista tämän pidemmälle: seuraava postaus sisältää rankkaa ja suoraa tekstiä. Eteneminen omalla vastuulla.

**********

Kuten olen muutamaan kertaan tässä blogissa tuonut esille, velat ja luottotiedottomuus aiheuttavat minussa yhä vielä ahdistusta. Aikoinaan jo pelkkä sen mahdollisuuden miettiminen, että menettäisin luottotietoni, aiheuttivat minussa itsetuhoisia ajatuksia.

Ei sillä, on hyvä että ylivelkaantuminen ja luottotietojen menettäminen saavat aikaan reaktion, mutta mistä se järkyttävä häpeän tunne tulee? Miksi asiasta koetaan niin suurta häpeää, epäonnistumista ja loppuelämän piloille menemistä että - ainakin minulla - päällimmäiseksi ajatukseksi nousi päiviensä päättäminen? Että no ni. Peli on menetetty. Se oli siinä tämä elämä.

Sittemmin tunneryöpyt ovat rauhoittuneet. En voi tehdä enää mitään muuta kuin yrittää selvitä ja selvittää asian.

Allekirjoitan väittämän että köyhyys periytyy. Itse olen köyhästä perheestä. Köyhyyttä on ollut aina, monessa polvessa. Vanhempien ylpeydestä huolimatta elimme jonkin sortin köyhäinavustuksen piirissä. Tästä olen ikuisesti kiitollinen. Mutta vanhempien tai perheen turvaa minulla ei ole ollut koskaan.

Laman lapsuudessani kokeneena opin pelkäämään rahaa. Sitä oli aina liian vähän. Liian vähän laskuihin, ruokaan, vaatteisiin, veteen, sähkölaskuun. Ja työ, se oli toinen. Joko työtä ei ollut, sitä oli liian vähän tai sitten se oli vain paskaa. Ja pomot, ne kusettivat aina. Työllistämistoimet? Ihan paskaa. Kurssittaminen? Työttömän kyykyttämistä. Ei kai ihmekään että sellaisessa ympäristössä kasvaa hieman pelokkaaksi.

Muistan kun hain ensimmäistä opintolainaani. Sen, millaisen saarnan virkailija piti lainan maksamatta jättämisestä ja luottotietojen menettämisestä. En nukkunut kunnolla muutamaan vuoteen.

Tämä saarna palasi mieleeni kun tajusin menettäväni luottotietoni. Elämäni tulisi olemaan pilalla, ikuisesti. En ikinä tulisi selviämään veloistani, ja vaikka siinä onnistuisinkin, tulisin olemaan vuosia yhteiskunnan silmissä epäkelpo ihminen. En tulisi saamaan töitä, vakuutusta, asuntoa, puhelinliittymää, etc. Kenellä ei nousisi mieleen itsetuhoisia ajatuksia?

Itsetuhoisten ajatusten kautta seurasi "onko millään mitään väliä" -kausi. Pitkitettyä itsemurhaa, näin jälkeenpäin tarkasteltuna. Tämä kausi meni ohi seuraamalla muiden ikäisteni sekoilua. Jostain sisältäni kumpusi ajatus että ei, jossain on pakko olla jotain muuta kuin tämä. Että pahimmassa tapauksessa elämää on vielä useampi kymmenen vuotta jäljellä, en halua että se on tätä. Aloin ottaa asioista selvää. Tiedon karttuessa opin pitämään kiinni oikeuksistani, laadin pitkän aikavälin suunnitelman.

Jos otettaisiin suora leikkaus pankin virkailijan läksytyksestä tähän päivään, vähän suurempiin ympyröihin. Ei, elämä ei ole helppoa. Mutta ei se nyt kyllä ihan kamalaa paskaakaan ole. Eikä todellakaan sellaista, millä minua peloteltiin. Ja jos asiat menevät hankalaksi Suomessa, aina voi koittaa siipiään jossain muualla. Niin on tehty ennenkin.

Joka päivä yritän tietoisesti eroon häpeästä. Mitä sitten, jos ihmiset saavat tietää? Mitä sitten, jos ihmiset lakkaavat luottamasta minuun? Tämä on minun elämäni, minun taakkani. Haluan olla luomassa keskustelua aiheen ympärille, poistamassa luottotiedottomuuteen liitettyjä stereotypioita.

Kaikkein tärkeintä on se, että luotat itse itseesi ja mahdollisuuteesi selvitä. Ei elämässä anneta vain yhtä mahdollisuutta vaikka meidän annetaan ehkä niin ymmärtää.

Tietoa Takuusäätiön neuvonnasta:
https://www.takuusaatio.fi/palvelumme/velkalinja-ja-chat-neuvonta

Tietoa valtakunnallisesta kriisipuhelimesta:
https://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-apua-el%C3%A4m%C3%A4n-kriiseihin

Wednesday, January 16, 2019

Myöhäisen illan ahdistus

Ahdistaa. Katsoin paremmaksi tulla purkamaan ajatuksiani tänne.

Veloista on ote, omasta mielestäni hyvä sellainen. Ulosottoon menemättömät lainat ovat maksussa, ulosotossa oleville lainoille suunnitelma.

Silti jostain nostaa päätään jäätävän ahdistuksen alku.

Kun tuntuu että pitäisi pystyä vielä enempään, olisi pitänyt tehdä niin ja näin.

Ei. Enempään en pysty. Jos se tarkoittaa sitä, että Toisen Luokan Kansalaisen leimani on ja pysyy, olkoon sitten niin.

1. Minä yritän
2. Jos kuolen, velat jäävät varmasti perimättä
3. En ole yhtä kuin rahaongelmani tai erilaisissa järjestelmissä olevat merkintäni
4. Jos talouteni romahtaisi toistamiseen, olen melko varma etten selviäisi
5. Pienin askelin
6. Ahdistus ja asioista panikointi vain lamauttavat
7. En ole maailman ainoa velkaantunut luottotiedoton

Tämä helpotti. Jatketaan.

Thursday, January 10, 2019

Lisää vinkkejä

Blogia aloitellessa listasin omia vinkkejäni luottotiedottomalle. Muutama viikko sitten netissä tuli vastaan seuraava neuvo:

Et pääse veloistasi ennen kuin suutut.

Allekirjoitan väittämän omalla kohdallani.

Itselleni viha - tai pikemminkin vihaisuus - on voimavara. Se kaunis hetki kuin jatkuva epätoivo vaihtuu pieneen vitutukseen, on täynnä toivoa. Jokin käänne on tapahtumassa.  

Yhdeksän kertaa kymmenestä olen vihainen itselleni. Jos vielä kymmenen vuotta sitten olin sinisilmäinen ja uskoin kaikkien ihmisten haluavan hyvää, oppirahojen maksaminen on kasvattanut minua ihmisenä.

Kyllä, olen ollut monesti aivan täysi toope. Ei, minun ei tarvitse pelastaa jokaista läheistäni. Kyllä, ihmiset osaavat olla inhottavia.

Mutta se ei tarkoita sitä että minulla olisi oikeus tässä tilanteessa vain voivotella ja asettua marttyyrin asemaan.

Tilanne on nyt, tällä hetkellä, tämä. Hoida asia.

Käytä eteenpäin puskevana polttoaineena sitä ahdistusta mikä sinussa nousee katsellessasi ulosotossa olevan velan määrää, sitä että jonakin päivänä saldo näyttää nollaa.

Mieti sitä hetkeä kun olet velaton. Sitä, että sen jälkeen saat itse päättää mihin rahasi menevät.

Niinä hetkinä, kun olet lähellä luovuttaa, muista tulevat elinvuodet.

Vapautta kohti.

Tuesday, January 1, 2019

2019

En ole vuosiin harrastanut uudenvuodenlupauksia. Sen sijaan asetan alkavalle vuodelle muutamia toiveita. Uskon siihen, että kun toiveet kirjaa ylös, ne alkavat toteuttaa itseään.

Raha-asioissa toivon alkaneelta vuodelta sitä, että saan veloista vielä paremman niskaotteen. Jos kaikki menee hyvin, toivon saavani velkojani lyhennettyä 1500 eurolla samalla pitäen arjen tasapainossa.

There.
Saa nähdä miten tässä käy.