Eräs ihminen puki minulle eilen sanoiksi omaa ahdistustaan liittyen hukkaan heitettyihin vuosiin. Sain ehkä lohdutettua.
Menneisyyttä ei voi muuttaa, siitä voi oppia. Emme voi korjata virheitämme, voimme tarkastella niitä, miettiä syitä ja seurauksia, virheaskeleita.
Tarpeeksi monta kertaa kun hakkaa päätään seinään, ennemmin tai myöhemmin oppii, ettei se kannata, että on oltava jokin parempi keino.
Vaikka itsekin sorrun todella usein sättimään itseäni tekemistäni virheistä, yritän miettiä että aina on mahdollisuus muutokseen. Siitä syystä pidän maanantaista, voi aina aloittaa uudelleen.
Tietenkään tämä ei aina onnistu ja välillä vedetään pitkiäkin aikoja naama mudassa, kunnon vitutuksen ja itseinhon kourissa.
Silti.
En olisi tämä ihminen, jollen olisi kokenut tätä kaikkea. Yhtä kokemusta rikkaampi, vahingosta viisastuu ja blaa blaa blaa.
Mutta jokin on muuttunut. Olen rohkeampi ja puheliaampi. Häpeän itseäni vähemmän. Minulla on suunnitelma. Toimintakyvyn vieviä ahdistavia päiviä on huomattavasti harvemmin. Nauran enemmän. Harrastan (edes jotain). Osaan antaa itselleni aikaa. Luotan itseeni, mahdollisuuksiini selvitä.
Sydäntä lämmittää myös se, että uudenvuodentoive on jo toteutunut!
No comments:
Post a Comment