Viime päivityksen jälkeen on ryvetty todella syvissä vesissä.
Vapaa-aika on mennyt pitkälti itkiessä, koko elämä tuntui muuttuneen yhtäkkiä puuroksi josta en saanut minkäänlaista otetta.
Onko syy töissä, stressissä, ketuilleen menneessä ihastuskuviossa [kyllä, takkiin tuli ja isosti!] vai vain siinä että muutin koko elämäni konkreettiset rakenteet todella nopealla aikataululla, mutta joku pohja saavutettiin jälleen.
Mutta kuten sanottu, pohjalla makaamisessa on se hyvä puoli että sieltä ei pääse kuin ylöspäin. Hidastahan tuo on tälläistä raajarikkoa hilata montusta päivänvaloon, mutta nyt en perkele luovuta.
Koska: sain palkkakuitin. Jos pelaan korttini oikein, kaikki menee hyvin ja pitäydyn budjetissa, saan viimeisen ulosottovelan maksettua kuukauden päästä.
Kuukauden.
Katsotaan miten käy, onhan tätä laskeskeltu ennenkin. Muutamaankin otteeseen.
Mutta ajatus siitä, että kaikki akuutit velat olisi kuitattu, herätti kummallisen tunteen että jokin osa minua on kuolemassa, kuihtumassa pois.
Ehkä haikeuteen auttaa se fakta että luottotietojani en tule saamaan takaisin vielä hetkeen!
