Tilastoja

Montakohan kertaa sitä on yön pimeinä tunteina lukenut rekrysivujen juttuja siitä millainen on hyvä ansioluettelo, miten hoitaa itselleen työhaastattelun, miten vastaa oikein haastattelussa että ehkä saisi sen työpaikan?

Jep.

Itse olen kuitenkin tämän kevään aikana tullut siihen johtopäätökseen - ainakin omalla kohdallani! - että kyse ei ole niinkään siitä että kotisivut ovat kunnossa ja ansioluettelo siisti ja kattava, vaan

onnesta.

Siitä että hakemuksesi on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Itse päättelin että jos hakemukseni on tarpeeksi monessa paikassa niin ehkä se onnikin on jossain vaiheessa minun puolellani.

Olen tämän vuoden aikana laskujeni mukaan hakenut nyt 535 työtä. Näistä olen päässyt 18 video/puhelinhaastatteluun, osa on ollut niitä sähköpostilla tulleita "Vastaa näihin kysymyksiin videon muodossa" -esikarsintoja.

Kuudessa haastattelussa olen käynyt tapaamassa rekrytoijaa, näistä yhdestäkään en päässyt jatkoon.

Saatuja töitä on kolme joista kahta en edes hakenut ja kolmas on se, jonka nyt aloitan.

Eli jos oikein laskin niin ns. osumatarkkuus on jotain vähän reilun puolen prosentin luokkaa.

Jos nyt neuvoisin itseäni niin:

Selvitä ensin mitä haluat ja odota rauhassa äläkä anna paniikin sumentaa ajatuksenkulkuasi.

Matalapalkkainen osa-aikatyö ei kannata: joku rokottaa siitä aina. AINA.

Valitse taistelusi: keskitä energiasi oikeasti sellaisiin asioihin joiden tiedät vievän sinua kohti päämäärääsi äläkä tuhlaa aikaasi energiasyöppöihin joista koituu vain ongelmia.

On täysin hyväksyttävää sanoa EI. Jos niskakarvat nousevat pystyyn liian hyviltä kuulostavista lupauksista ja nenän alle tuodusta nollasopparista, kieltäydy kauniisti.

Luota intuitioosi. Kuuntele itseäsi.

Anna mennä, älä häpeä! Ei kukaan muista jonkun yksittäisen avoimen hakemuksen hakijaa enää seuraavana päivänä!

Ja mielestäni tärkein: ole oma rehellinen itsesi. Jos et saa työpaikkaa sen takia, paikka ei ollut sinua varten. Kyllähän se kirvelee ja lyö itsetuntoa matalaksi, mutta pystyisitkö tekemään töitä paikassa missä joutuisit esittämään jotain muuta mitä olet?

Nyt kun muistaisi tämän seuraavan kerran töitä hakiessa.

Operaatio Vapaus, askel I

Ennemmin kirjoitin siitä, mitä ihminen todella tarvitsee aloittaakseen alusta ja väitin että että työn, asunnon ja muuttoauton.

Nyt on aika laittaa tämä väite käytännön testiin koska:

SAIN TÖITÄ!!!!!!!

Palkka ei ole huima mutta paljon parempi mitä nyt, työ on kokoaikainen ja näillä näkymin sitä riittää.

Eli jos kaikki menee hyvin talous on turvattu ainakin hetkeksi eteenpäin tämän osa-aikailun, Kelan ja liiton kanssa sekoilun sijaan.

Tietenkin päässä pyörii se kauhukuva etten tule koskaan saamaan asuntoa. Tai että mokaankin työn. Tai, tai, tai...

...onneksi toisessa vaakakupissa painaa niin monta asiaa etten voi antaa pelon voittaa.

Tälle helvetille on eräpäivä. Minä todella pääsen pois täältä. Joku haluaa antaa minulle oikeita töitä.

Minä pääsen eroon tästä talosta, naapureista, kaupungista. Saan vihdoin uuden alun.

Olen asunut täällä vuosia eivätkä asiat ole muuttuneet suuntaan tai toiseen. Katselen aina vain samoja seiniä, teen samoja pätkätöitä, kuuntelen naapurien känniryskäystä seinien ja lattian läpi.

Miksi hakkaisin päätäni seinään? Miksi pitäisi? Jos tämä järjestely ei ole tähän mennessä toiminut, miksi se yhtäkkiä alkaisi toimia?

Kyllä se tästä. Ostin ensimmäisen maalipöntön jo, jätesäkkejä ennemmin viikolla.

Ja jos jotain nyt on niin aikaa. Saan rauhassa karsia tavarani, lahjoittaa huonekalut pois, tilata kaatopaikkahaun, siistiä asunnon.

Voi että.

Runon ja suven päivä

Välittäjän perkele ei osaa sanaa ei.

Yhdeksältä illalla taas viesti sanoo: Hei!

Tällä kertaa ongelma on minun asenteeni.

Vaikka kuinka sua painostan pidä suusi kiinni.


Ei vika ole sijainti, ei talon huono kunto.

Ei nistit joka nurkassa, ei tietyön iki-limbo.

Vaan vika onkin asukkaan joka liikaa osaa ottaa.

Vaan nytpä tiedän istua ja vain seinää toljottaa.