Friday, June 29, 2018

Töitä, töitä! Antakaa töitä!

Viimeinen viikko on ollut mielenkiintoinen.

Ei siksi, että olisi tapahtunut jotain. Siksi, ettei ole tapahtunut mitään.

Alkuviikosta hain töitä, kuten nyt jo monen kuukauden ajan. Varmasti pieleen menneestä työhaastattelusta johtuen yhtäkkiä päälle velloi hyvin vahva tunne siitä, että tässä kaikessa ei ole yhtään mitään järkeä.

Ahdistus meni niin pitkälle, että teki mieli heittää koko elämä hukkaan. Luovuttaa kunnolla. Antaa olla. Vittuakos tässä mitään, muutama vuosikymmen enää jäljellä, antaa mennä vaan.

Onneksi on ystävät. Sittemmin sisäinen kuohu on tasaantunut ja kyllä, onhan tässä järkeä. Ja ei, en todellakaan ole ainoa ikäiseni joka painii samanlaisten ongelmien kanssa.

Kuulen jatkuvasti tarinoita siitä, miten ihmiset hakevat töitä ilman, että se tuottaa mitään tulosta. Korkeakoulutettuja hyvillä työhistorioilla, valmiina tekemään mitä tahansa työtä, millä tahansa tunneilla, mihin tahansa kellonaikaan. Ja harva pääsee edes haastatteluun asti.

Lopputulema on kuitenkin myös minun kohdallani se, etten enää tunnu tietävän kuka olen ja mitä haluan. Kun tuntuu ettei kelpaa mihinkään.

Positiivista tässä apatiassa on se, että kun tänään kolahti postiluukusta ilmoitus yhden velan perinnästä, en jaksa enää ahdistua. Kirjoissa on, odottamassa sitä parempaa päivää.

Kauanko vielä? 

Wednesday, June 20, 2018

Unelmista

Takuusäätiön blogissa on hyvä kirjoitus lainojen yhdistämisestä suuremmalla lainalla (linkki postauksen lopussa). Ja ei, tämä ei ole Säätiön mainos.

Varmasti jokainen meistä tunnistaa itsensä tuosta paniikista. Kun laskut ovat rästissä ja luottotiedot ovat menossa, sitä sortuu erittäin helposti pikaratkaisuun. Sehän se itselläkin oli, yritys pitää luottotiedot kunnossa ja katto pään päällä.

Toiseen pystyin.

Kuten jo ennemminkin totesin, luottotietojen menettämisessä on ollut monia hyviäkin puolia. Esimerkiksi paineet siitä, että pitäisi olla oma asunto, auto, luottokortti ja kaikenlaista krääsää ovat kadonneet. Minulla ei ole mahdollisuutta saada niitä! En voi saada lainaa, en voi ostaa luotolle. Enää en voi elää yli varojeni.

Syntyään pihille ihmiselle tämä käy erittäin hyvin. Jos haluan jotain, minun tulee säästää. Kun rahat ovat loppu, ne ovat Loppu. Rahaa ei tällä hetkellä ole, eikä lähitulevaisuudessa ole tulossakaan, mutta uskon siihen että saan jossain vaiheessa velkani selvitettyä. Ja sinä hetkenä minulla ei ole enää enempää velkaa. Jos luottotietoni eivät olisi menneet, en uskalla edes arvailla kuinka suurissa veloissa olisin tällä hetkellä.

Köyhyys, työttömyys ja luottotiedottomuus eivät kuitenkaan enää estä minua unelmoimasta. Sen jälkeen, kun olen selvinnyt veloistani, alan säästää. Tarpeeksi säästettyäni ostan pienen, ränsistyneen ja halvan mökin jostain keskeltä metsää. Laitan sen kuntoon pala palalta. Rakennan itselleni turvapaikan joka on vain Minun.

Takuusäätiön blogin juttu:

https://www.takuusaatio.fi/pikaratkaisuna-tehty-velkojen-yhdistaminen-voi-vieda-syvemmalle-kierteeseen

Monday, June 18, 2018

Let them eat cake

Viime sunnuntaista lähti jokin sattumuksien kierre päälle joka kulminoitui eilen oikein kunnolla.

Tänään olen ollut hemmetin väsynyt. En osaa vieläkään oikein iloita mistään.

Kissan häntä ja sitä rataa. Joten päätin leipoa kakun. Täytekakun. Kaksi viikkoa pitäisi vielä jaksaa, rahaa on tällä hetkellä kaksikymppiä, siihen päälle joku hassu euro palautuspulloista.

Mutta silti. Leivon kakkua. Saatana.

Olen pitänyt viikon ajan kirjaa menoista.

Sunnuntai: 1,20 euroa
Maanantai: 25,00 euroa
Tiistai: 3,00 euroa
Keskiviikko: 0,00 euroa
Torstai: 4,50 euroa
Perjantai: 14,00 euroa
Lauantai: 13,00 euroa
Sunnuntai: 0,00 euroa

Yhteensä: 60,70 euroa

Elin täysin yli varojeni. Noh, on sitä ennenkin selvitty. Ja mieltä lämmittää se, että tosiaan tuli vuosi lainojen lyhentämistä täyteen! Vajaa tonni takana, muutama kymmenen vielä edessä.

Nyt valmistuvan kakun tykö. 

Wednesday, June 13, 2018

Takaisin maan pinnalle

Viimeiset pari päivää ovat olleet tavallista hankalammat. Pysähtyneisyyden tuntu tuo mukanaan ahdistusta, ahdistus taas hankaloittaa eteenpäin pääsemistä.

Olo on alavireinen, lähes koko ajan. Kamala tunne siitä, että kannattaako tässä edes yrittää, nostaa päätään.

Ennemmin mainitsin potentiaalisesta työpaikasta. Pääsin haastatteluun asti, sekin on jo jotain.

Haastattelun alku meni hyvin, olin oma itseni, rento, vastasin kysymyksiin mielestäni hyvin ja osasin kysyä itse asioita.

Noin viidentoista minuutin kohdalla tapahtui jotain, en tiedä mitä. Haastattelun virta tuntui loppuvan kuin seinään, haastattelija ei kysynyt edes loppuja kysymyksiään.

Perinteiset lupaukset siitä, että ovat yhteydessä, kättelyt.

En tiedä mitä tein, mutta jotain.

Kotiin päästyäni tulivat itsesyytökset, itku.

Kymmeniä työhakemuksia täytellessä olen yrittänyt pitää mielessäni sen, että kunhan pääsen haastatteluun asti, olen voiton puolella.

Jep.

Kokoa tässä sitten itsesi ja yritä pysyä positiivisena.

Friday, June 8, 2018

Yksinäisyydestä

Olen yksinäinen.

Toisin kuin vielä pari vuotta sitten, minulla on tällä hetkellä muutama oikea ystävä. Toivottavasti olen sitä myös heille.

Arkeni on kuitenkin viikosta toiseen suhteellisen yksinäistä. Välillä yksinäisyyden tunne kasvaa ylitsepääsemättömän isoksi ja purkautuu epätoivoisena itkuna, paniikkina. Välillä saan yksinäisyyden pidettyä aisoissa tekemällä sellaisia pieniä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi.

Väitän, että yhä somemmaksi muuttuva maailmamme ja tämä alati kiihtyvä elämisen tahti aiheuttavat sen, että ihmissuhteet tulevat tästä eteenpäinkin kärsimään inflaatiosta. Asia ei ole ongelma niin kauan, kun se ei ole ihmiselle ongelma. Joillekin tämä varmasti sopii, itselleni ei. Kun on muutenkin herkkä ja arka, sitä tarvitsee aitoja kohtaamisia ihmisten kanssa.

Luottotietojen menettämisessä ja sairastamisessa on ollut monia hyviä puolia. Yksi niistä on se, että olen oppinut valikoimaan ne ihmiset, joiden kanssa haluan olla syvemmin tekemisissä. Mielummin puhun koko illan elämästä kuin istun viinibaarissa ja kilpailen siitä, kellä menee parhaiten.

Välillä kaipaan puolisoa rinnalleni. Arjen haasteet voisivat olla helpompi kohdata, jos olisi joku, jonka kanssa jakaa ne. Näissä tilanteissa yritän muistaa, miten tärkeää vapaus on minulle.

Vapaus olla sitä, mitä oikeasti olen. Itselleni kelpaan ihan vaan tällaisena. 

Wednesday, June 6, 2018

Edes vähän toivoa

Suurin osa ihmisistä varmasti tietää sen tunteen, kun väkerrät työhakemuksia yksi toisensa perään monta kuukautta ilman tulosta. Ei soittoja, ei kutsuja haastatteluun. Sähköposti täynnä automaatti-ilmoituksia siitä, miten sinua ei taaskaan otettu hakuprosessin seuraavalle kierrokselle.

Itsetunto laskee samaa tahtia päivien kulumisen kanssa kunnes ollaan pisteessä, että jälleen yhtä työhakemusta täyttäessäsi mietit, onko tässäkään mitään järkeä kun et 99 prosentin varmuudella paikkaa saa.

Kun työkkäri ottaa parin kuukauden välein yhteyttä vain kertoakseen, että arvosi työmarkkinoilla on pitkään jatkuneen työttömyyden vuoksi jälleen laskenut ja että sinut tulevaisuudessa mahdollisesti palkkaava taho on oikeutettu näihin ja tämän suuruisiin tukiin. Eikä kukaan silti halua sinua.

Ja sitten yhtäkkiä. Se yksi pieni puhelinsoitto. Joku haluaa tavata sinut mahdolliseen työpaikkaan liittyen.

Ihan sama, että työ on pienipalkkainen. Ihan sama, että ala ei ole lähelläkään sitä, mihin olet kouluttautunut. Ihan sama, että mahdollinen työpaikan saaminen ei kauheasti auta taloudellista tilannettasi.

Toivo. Varmuutta työpaikan saamisesta ei tietenkään ole, mutta jo se, että joku haluaa tavata sinut, hilaa itsetuntoasi edes vähän ylöspäin. Toivo siitä, että sinulle on sittenkin paikka tässä maailmassa. Toivo siitä, että tulevaisuudessa kaikki on paremmin.

Pienikin toivo tuo uutta energiaa yrittää eteenpäin.

Tuesday, June 5, 2018

Hyvin Köyhät Tortillat

Koska olen köyhä, syön pika- tai noutoruokaa noin kerran kuussa tai kahdessa, rahatilanteesta riippuen harvemminkin. Sen lisäksi, että kotona tehty ruoka on halvempaa ja siitä riittää moneksi päiväksi, se on usein myös parempaa.

Pika- ja einesruokaan ja kaikenlaisiin höttöherkkuihin sortuu vähemmän, jos kotona on jotain valmiina tai nopeasti laitettavana. "Tilipäivän" kunniaksi tein kuitenkin tortilloja. Niistä tuli tavallistakin köyhempiä, nälkä lähti silti!


Hyvin Köyhät Tortillat

- soijasuikaleita, pussi, 2,89 euroa
- kurkku, puoli kiloa, 0,83 euroa
- salsa, purkki, 1,35 euroa
- juustokastike, purkki, 1,35 euroa
- isot tortillat, 6 kpl, 1,35 euroa
- vettä, pippuria ja soijakastiketta

Yhteensä 7,77 euroa

Monday, June 4, 2018

Toimeentulotuki

Toimeentulotuki. Tuo valtion virallinen Viimeinen Oljenkorsi. Raha, jota kukaan ei haluaisi koskaan joutua hakemaan.

Jos mieli ei ollut jo tarpeeksi maassa hakemuksia täyttäessä, hakijaan suhtautuminen oli - toki työntekijästä riippuen - välillä aivan järkyttävää. Vaikka olin valmistanut itseäni karmeilla tarinoilla, järkytys oli silti suuri. Ja kyllä, vanha systeemi oli välillä juuri niin hankala ja byrokraattinen kuin niissä kauheimmissa kauhutarinoissa. Pahin taisi olla se, kun jouduin odottamaan yhden kuukauden päätöstä melkein kaksi kuukautta ja asunto oli mennä alta. Vitut siitä, että käsittelyajan pitäisi olla seitsemän arkipäivää.

Onneksi toiminta muuttui suurelta osin vuoden 2017 alussa, ainakin itselläni uudistuksesta on tähän mennessä vain positiivisia tai neutraaleja kokemuksia vaikka käsittelyajat ovat välillä paukkuneet ja kaikenlaisia lapsuksia on sattunut. Ehkä olen vain paatunut?

Jos olet tilanteessa, että joudut hakemaan toimeentulotukea, tässä pari vinkkiä vuosien varrelta. Vinkit eivät ole mitään virallisia vaan poimintoja omista ja tuttavien kokemuksista.

Tarpeeksi suurien tulojen lisäksi sinulla ei saa olla myöskään omaisuutta. Tällä tarkoitetaan tietääkseni kaikkea sellaista suurempaa omaisuutta, joka on muutettavissa rahaksi. Jos olet esimerkiksi jonkin perikunnan osakas ja omistat vaikkapa metsää, et voi saada toimeentulotukea. Sen sijaan kodin irtaimiston saat pitää, jollei sinulla satu notkumaan jossain nurkassa salkullista kultaharkkoja.

Sinun tulee hakea kaikki muut sinulle kuuluvat etuudet ennen toimeentulotuen hakemista. Itselläni ei ole kokemusta lapsilisistä sun muista, sen sijaan muita etuuksiani ovat vuosien aikana olleet asumis- ja opintotuki. Kaikki tuet katsotaan tuloiksi toimeentulotukihakemuksessa.

Jossain väitettiin että toimeentulotuen asiakas saa ottaa jonkin verran rahaa tililleen ilman, että se katsotaan tuloksi. Olikohan raha jossain viidenkymmenen euron hujakoilla? En ole kokeillut enkä suosittele kellekään. Rahaa ei myöskään kannata makuuttaa tilillä, vaikka tähän tilanteeseen tuskin kukaan ttt-asiakas joutuu.

Toimeentulotukeen hyväksytään menoiksi vuokra, sähkö, vesi ja kotivakuutus. Samoin terveyteen ja sairauksiin liittyvät kustannukset voi ns. hyväksyttää toimeentulotukeen. Joskus laskut tulee ennen hyväksyttämistä maksaa itse. Sairastaessa pidä huoli, että käytät virallisia terveyspalveluita. Esimerkiksi puhelin-, netti- ja harrastuslaskut sinun tulee maksaa itse.

Veronpalautukset katsotaan tuloksi. Kela saa veronpalautustiedot kyllä käsiinsä ja pyytää tällöin lisätietoja. Saat postissa tositteen veronpalautuksen ulosmittauksesta, viimeistään tämän Kelaan toimittamalla todistat, että palautukset menevät ulosottoon.

Eli hyvin kärjistetysti: jos joudut hakemaan toimeentulotukea, sinulla ei saa olla mitään omaisuutta ja tulojesi tulee olla minimaaliset.

Jos olet epävarma, kysy. Jollei sinulla ole ketään, jolta kysyä, kysy vaikka minulta.

Sunday, June 3, 2018

Tarinani, vol I

Heti edellisen perään: luottotietojen menetys, osa yksi.

Olin laittanut opintoni tauolle, halusin tienata töitä tekemällä rahaa. Olin pienipalkkaisessa työssä, hoidin raha-asiani. Minulla oli seurustelukumppani, asuin kuitenkin yksin. Olin aina pitänyt siitä, etten ole kenestäkään tai mistään riippuvainen vaan saan itse määrätä elämäni kulun.

Tähän voisin kirjoittaa pitkän tarinan siitä, miten yhteenmuutto ja puolen vuoden yhdessä asuminen tuhosivat minut ja talouteni. Asioiden muisteleminen vie minut kuitenkin näköjään sellaisiin sfääreihin, että siellä oleminen ei ole tällä hetkellä hyväksi minulle. Kerron kuitenkin sen, että yhteenmuuton aikaan minulla oli noin kaksi tuhatta euroa säästöjä. Suhteen loputtua olin varaton ja kahden asunnon loukussa. 

En ole ylpeä itsestäni. En ole vihainen entiselle puolisolleni. Yritän olla olematta vihainen itselleni. Jälkeenpäin olen pyrkinyt ajattelemaan, että tämä oli sellainen sivupolku, mikä minun tuli kulkea että oppisin jotain tärkeää.

Olin löytänyt itselleni uuden asunnon, olin saanut purettua edellisen asunnon määräaikaisen vuokrasopimuksen. Tunsin olevani turvassa. Kuitenkin tässä vaiheessa asiat alkoivat mennä toden teolla päin helvettiä. Kaksi vuokraa olin onnistunut joten kuten maksamaan, samoin yhden opintolainan lyhennyksen ja muut laskut. Rahaa ei ollut elämiseen, ei ruokaan, ei pyykinpesuaineeseen. Sängyn virkaa toimitti patja lattialla, vähät tavarat olivat ihmeellisissä kasoissa asunnon nurkissa. Uin hyvin synkissä vesissä. Muistan ajasta enää vain välähdyksiä. Yksi niistä on se, kun annan kissalle purkkiruokaa ja alan itkeä sen vuoksi, ettei minulla ole tarjota parempaa.

Viimeinen niitti taisi olla se, kun posti toi muutaman kuukauden päästä jumalattoman suuren sähkölaskun edellisestä asunnosta. Koska myös sähkösopimus oli minun nimissäni, ei auttanut kuin maksaa. Jos olisin tiennyt, olisin viimeistään tässä vaiheessa hakeutunut sosiaalitoimistoon. Mutta en tiennyt. Tai kehdannut? Töissä käyvä aikuinen ihminen eikä saa ruokaa itselleen pöytään.

Alkoi pikavippirumba joka jatkui loppuvuoteen asti. Sain potkut töistä. Viimeisenä oljenkortena hakeuduin vihdoin sosiaalitoimistoon. Kun virkailija selitti, mihin kaikkeen olisin ollut viimeisen vuoden ajan oikeutettu, itkin.

Luottotiedot menivät seuraavan vuoden alkupuolella.

Raha tuo statuksen

Näin painajaisia. Jo nyt vaikuttaa siltä, että tästä tulee tavallista hankalampi päivä. Raha-asiat pyörivät mielessä kaiken muun seassa. Eivät kuitenkaan vielä tällä hetkellä valtaa ajatuksia kokonaan. Toivottavasti tästä postauksesta saa jotain tolkkua.

Oletko koskaan ollut siinä tilanteessa, että joku on oikeasti kehdannut moittia sinua siitä, että sinulla ei ole rahaa?

Itse olen, muistan sen tilanteen vieläkin. Kyseessä oli ystäväni vuosia sitten, minulla olivat luottotiedot sekä pienet, mutta säännölliset tulot. Niin ironista kuin se onkin, olen ollut rahasta aina aivan saatanan tarkka. Oikeastaan olen pihi.

Tilanne oli siis se, että maksoin pienestä palkasta laskuni, vuokrani ja laitoin osan säästöönkin. Kun on ollut koko ikänsä köyhä, alkaa oppia pelkäämään sitä Seuraavaa Päivää. Tämä ystäväni olisi halunnut lähteä johonkin, tarvitsi seuraa. Kun jälleen vastasin, että muuten käy, mutta minulla ei ole rahaa, hänellä napsahti.

Muistan vieläkin kuinka hän tiuski että miten minulla ei voi koskaan olla rahaa ja että ymmärränkö miten raskas olen ystävänä kun kanssani ei voi suunnitella mitään, koska minulla ei ole rahaa. Emme ole enää tämän ihmisen kanssa aktiivisesti tekemisissä. Jos tapaamme, olemme kohteliaita ja puhumme neutraaleista asioista. Silti hänen kanssaan on aina sellainen olo, että olen jotenkin alempiarvoinen. Olen oppinut varomaan kenen kanssa puhun rahasta.

Raha on perseestä. Ennen kaikkea se määrittelee sinulle statuksen. Jos olet köyhä, olet automaattisesti jotenkin lahjaton tai laiska, huono ihminen. Jos taas tienaat mukavasti ja sinulla on se omistusasunto, auto ja yhteiset lomamatkat tuttavapariskuntien kanssa Euroopan aurinkorannoilla, olet ok. Rikkaiden ihmisten elämästä en osaa sanoa mitään, joten olen hiljaa.

Luojan kiitos kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ajattele vain rahaa. Minun tämän hetken tilanteestani tietää vain muutama ihminen, vain yksi heistä on minulle todella läheinen. Emme puhu asiasta joka päivä ja koko ajan, minun taloudellinen tilanteeni ei vaikuta ystävyyteemme.

Vaikka aiemmin kehotin puhumaan luottotiedottomuudesta, jäi sanomatta, että harkitkaa tarkkaan kenelle siitä puhutte.

Saturday, June 2, 2018

Kymmenen teesiä

Muutama viikko sitten kirjoitin itselleni muistiin kymmenen kohdan listan, joka on hyvä pitää mielessä jos luottotietosi ovat menneet. Nämä toimivat minulle, eivät välttämättä kaikille.

1. Kun luottotiedot ovat menneet ja olet käynyt sen tarvittavan kamppailun elämän ja lopullisen ratkaisun välillä, älä ota enää lisää lainaa. Mistään.

2. Huolehdi, että vuokra tulee aina maksettua. Kaikki muu, kuten esimerkiksi netti ja puhelinlaskut, ovat toissijaista, samoin velkojen lyhentäminen.

3. Jos sinulla on päihde-, peli- tai muuta ongelmaa, lopeta. Jollet itse pysty, hae apua esimerkiksi ilmaisista vertaistukiryhmistä.

4. Kun olet siihen valmis, listaa velkasi. Aivan kaikki. Tee tämä yläkanttiin, kuluja tulee aina.

5. Jos saat veronpalautuksia, iloitse siitä että vouti vie ne. Velkasi lyhenee!

6. Jos sinulla on velkoja, jotka eivät vielä ole ulosotossa, ala lyhentää niitä. Muutama kymppi kuussa tuo hyvän mielen ja edes vähän toivoa. Muista kuitenkin pitää takaisinmaksumäärä tarvittavan pienenä, ettei tämän hetken taloutesi romahda.

7. Jos olet jo niin pitkällä, että sinulla on vakituinen työ ja tuloja, vyörytä! Itselläni tähän ei vielä mahdollisuutta ole, joten olen aloittanut maksut sellaisista lainoista, jotka eivät ole vielä perinnässä. Tällä yritän estää sen, että ne eivät joudu ulosottoon.

8. Pidä huolta terveydestäsi. Asiat näyttävät vähemmän karmeilta jos muistaa syödä hyvin ja nukkua kunnolla. Muista myös liikunta ja sellaiset harrastukset, joista sinulle tulee hyvä mieli.

9. Kun sinulla on "tilipäivä", pistä siitä sivuun edes 20 euroa. Se on suuri raha loppukuusta kun kissalla ei ole ruokaa tai sinulla kahvia.

10. Muista, että olet Ihminen etkä vain jokin negatiivinen järjestelmämerkintä.

Neuvoja olisi paljon enemmän, tässä kuitenkin mielestäni tärkeimmät. Ja kuten edellisessä postauksessa tuli ilmi, yksi tärkeimmistä asioista on kertoa jollekin. Se voi olla ystävä, velkaneuvonnan ihmiset tai vaikkapa vertaistukiryhmän porukka. Puhu, kerro, pura, jaa. Se auttaa. 

Tilanne

Luottotietoni menivät jo muutama vuosi sitten. Kun tuo aika oli, olin tehdä sen perisuomalaisen ratkaisun eli lopettaa päiväni.

Onneksi en tehnyt sitä. En tiedä mistä tarvittava optimistisuus siinä tilanteessa löytyi, löytyi kuitenkin. Kirjoitin itselleni muistiin, että kumpi loppuen lopuksi on tärkeämpää, raha vai henki? Jos tapan itseni, minulta menee viimeinenkin mahdollisuus parempaan elämään. Asian kanssa auttoi suuresti myös se, että puoli vuotta tapahtuman jälkeen uskalsin myöntää asian ääneen hyvälle ystävälleni. Hän oli samassa tilanteessa ja lohdutti. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että hän poisti minulta muutamalla lauseella järkyttävän määrän häpeää. Elämässä ei ole vain sitä yhtä ainoaa mahdollisuutta vaikka meille niin uskotellaan.

Nämä vuodet tuon tilanteen jälkeen ovat menneet vaihtelevasti. Välillä olen käynyt velkaneuvonnassa, saamatta kuitenkaan mitään järkeviä neuvoja. Olen yrittänyt tehdä maksusuunnitelman Kelan kanssa, suunnitelma meni ensin läpi, hallituksen vaihduttua hylättiin. Jos olet toimeentulotuen asiakas, et voi tehdä Kelan kanssa maksusuunnitelmaa. Välillä olen heittänyt käräjäoikeuden kirjeet roskiin avaamatta. Olen valvonut ja itkenyt lukemattomia päiviä ja öitä. Ahdistunut perkeleesti. Toisina päivinä olen pakottanut itseni ajattelemaan, että olen Ihminen.

Nyt olen ollut vuoden verran työtön. Sain kouluni loppuun sairastelusta huolimatta. Vuosi sitten aloitin kahden ulosottoon menemättömän opintolainan takaisinmaksamisen. Nyt kuun puoli välissä saan olla helvetin ylpeä siitä, että olen lyhentänyt lainojani ja maksanut korkoja vuoden aikana melkein tuhannella eurolla.

Nyt olen tähän kaikkeen valmis. Tänä keväänä olen avannut käräjäoikeuden kirjeet, merkinnyt muistiin velkasummat. Olen valmis tähän blogiin. Olen valmis aloittamaan tämän hirviön selätyksen.