Tarinani, vol I

Heti edellisen perään: luottotietojen menetys, osa yksi.

Olin laittanut opintoni tauolle, halusin tienata töitä tekemällä rahaa. Olin pienipalkkaisessa työssä, hoidin raha-asiani. Minulla oli seurustelukumppani, asuin kuitenkin yksin. Olin aina pitänyt siitä, etten ole kenestäkään tai mistään riippuvainen vaan saan itse määrätä elämäni kulun.

Tähän voisin kirjoittaa pitkän tarinan siitä, miten yhteenmuutto ja puolen vuoden yhdessä asuminen tuhosivat minut ja talouteni. Asioiden muisteleminen vie minut kuitenkin näköjään sellaisiin sfääreihin, että siellä oleminen ei ole tällä hetkellä hyväksi minulle. Kerron kuitenkin sen, että yhteenmuuton aikaan minulla oli noin kaksi tuhatta euroa säästöjä. Suhteen loputtua olin varaton ja kahden asunnon loukussa. 

En ole ylpeä itsestäni. En ole vihainen entiselle puolisolleni. Yritän olla olematta vihainen itselleni. Jälkeenpäin olen pyrkinyt ajattelemaan, että tämä oli sellainen sivupolku, mikä minun tuli kulkea että oppisin jotain tärkeää.

Olin löytänyt itselleni uuden asunnon, olin saanut purettua edellisen asunnon määräaikaisen vuokrasopimuksen. Tunsin olevani turvassa. Kuitenkin tässä vaiheessa asiat alkoivat mennä toden teolla päin helvettiä. Kaksi vuokraa olin onnistunut joten kuten maksamaan, samoin yhden opintolainan lyhennyksen ja muut laskut. Rahaa ei ollut elämiseen, ei ruokaan, ei pyykinpesuaineeseen. Sängyn virkaa toimitti patja lattialla, vähät tavarat olivat ihmeellisissä kasoissa asunnon nurkissa. Uin hyvin synkissä vesissä. Muistan ajasta enää vain välähdyksiä. Yksi niistä on se, kun annan kissalle purkkiruokaa ja alan itkeä sen vuoksi, ettei minulla ole tarjota parempaa.

Viimeinen niitti taisi olla se, kun posti toi muutaman kuukauden päästä jumalattoman suuren sähkölaskun edellisestä asunnosta. Koska myös sähkösopimus oli minun nimissäni, ei auttanut kuin maksaa. Jos olisin tiennyt, olisin viimeistään tässä vaiheessa hakeutunut sosiaalitoimistoon. Mutta en tiennyt. Tai kehdannut? Töissä käyvä aikuinen ihminen eikä saa ruokaa itselleen pöytään.

Alkoi pikavippirumba joka jatkui loppuvuoteen asti. Sain potkut töistä. Viimeisenä oljenkortena hakeuduin vihdoin sosiaalitoimistoon. Kun virkailija selitti, mihin kaikkeen olisin ollut viimeisen vuoden ajan oikeutettu, itkin.

Luottotiedot menivät seuraavan vuoden alkupuolella.