Päätöksiä

Viime viikkoina on useamman tuttavan kanssa tullut puhetta rahasta.

Aihe on yhä se, että rahaa on liian vähän. Katsontakantoja sen sijaan monta.

Senkin uhalla että seuraava saa minut kuulostamaan mulkulta:

Se, että maksat kallista vuokraa liian suuresta asunnosta jossa on roppakaupalla hukkaneliöitä, että syöt joka päivä ulkona, että teet sen vähintään kolme (!) reissua vuodessa ulkomaiden turistirysiin, saattaa osaltaan selittää sitä, että monen tonnin kuukausitulosi eivät riitä elämiseen.

Ei. Sinä et elä köyhyysrajan alapuolella, sinä tarvitset talousneuvojan apua.

Kyllä, minulla on asennevamma. Kyllä, kaikki saavat tehdä elämässään omat valintansa ja käyttää rahansa Ihan Mihin Haluavat, niinhän minäkin teen. Mutta yllä esitetyn kaltainen valitus rahojen riittämättömyydestä ja köyhyydestä vaikuttaa välillä hieman kohtuuttomalta jos itse laskee palautuspulloja että saisi jotain syötävää.

Raha, tuo perkele.

Mietin sitä, paljonko tarvitsisin tililleni saldoa, että saavuttaisin jonkinlaisen mielenrauhan.

Joskus vuosia sitten tähtäsin kymppitonniin, nyt riittäisi muutama tuhat euroa. Oikeastaan jo se, että vuokran ja juoksevien laskujen maksaminen olisi turvattu muutamaksi kuukaudeksi eteenpäin.

Ajatus lähti kasvamaan kasvamistaan ja tein suunnitelman tuleville vuosille.

Vuoden päästä tähän aikaan teen toivottavasti viimeisiä merkintöjä tähän blogiin.

EDIT:

Sinne napsahti, Kelan velka ulosottoon. Tulee olemaan viimeinen merkintä minun kohdallani. Ikinä. Saatana.

Mutta minä olen ja elän ja hengitän.