Mitä nyt taas?

Olen nyt kahtena aamuna herännyt paniikkiin. Säpsähtänyt hereille paniikin virratessa suonissa.

Aivan kauheaa. Pahinta on se, etten tässä olotilassa osaa oikein edes erotella mistä paniikki tulee. Ja sitten vain menee tunteja sellaisessa ihmeellisessä sumussa josta ei meinaa löytää tietä selvemmille maisemille. Ainoa asia mitä tunnistaa on se, että kusessa ollaan ja rahat loppuvat.

Josko asioiden pilkkominen tähän auttaisi.

1. Rahat eivät ole loppu. Ne eivät tule loppumaan. Vaikka menettäisit työsi, olet oikeutettu Kelan tukiin. Elintasosi varmasti muuttuisi mutta olet selvinnyt ennenkin ja totisesti hankalammista paikoista. Sinulla on jopa puskurirahasto. Ja löydät varmasti tarvittaessa jonkin toisen työn.

2. Velat. Ne ovat hallinnassa. Tai eivät vain hallinnassa vaan kohta puoliksi maksettu. Jos jostain nyt tupsahtaisi uusi velka, tiedät mitä tehdä, osaat hoitaa asian.

3. ...

Siinä se näköjään olikin tältä erää. 

Tällaisia päiviä.

EDIT:

Ehkä tällaiset paniikit ovat ymmärrettäviä jos ajattelee montako vuotta olin vastaavassa limbossa ja kauanko olen nyt ollut taloudellisesti tällä paremmalla puolella.

Kai elämä kantaa, ehkä siihen oppii joskus luottamaan.