Kaksi viikkoa.
Kaksi viikkoa jonkinlaista rauhaa. Ehdin jo hetken huokaista, ihmetellä ääneen että mikä on tämä jännä tunne kun pelko ei nakerra koko ajan rintalastan alla.
Tehdä suuria suunnitelmia miten maksan yhden pankkilainan pois ja kerään samalla säästöjä viimeistä ulosottovelkaa varten.
Miten teen nyt töitä niin kauan kun niitä loppuvuoden ajan enää on, että voin sitten tammikuussa pitää lomaa.
Että nyt on aikaa etsiä kunnon työ, pitkäaikainen ja mahdollisesti vieläpä sellainen missä viihtyy.
Ja mitä vielä.
Asunto myydään alta.
Alan olla todella väsynyt.
No comments:
Post a Comment