Kaavioista

En tiedä miksi en ole tätä ennemmin tajunnut.

Pylväsdiagrammi.

Toiseen kokonaisvelkasumma kuukausittain, toiseen toteutuneet kuukausilyhennykset.

Helppoa, hauskaa, lohdullista.

Three down, seven to go

Sain kuin sainkin maksettua yhden velan pois, sen passiivisena olleen josta tuli lasku maaliskuussa.

Kuukauden myöhässä, mutta kuitenkin.

Uskomatonta, mutta myös laskut ja vuokra on maksettu.

Ja vaikka Kelan velka ahdistaa vieläkin, yritän miettiä että yksi merkintä luottotietoihin on parempi kuin kaksi.

Edelliseen postaukseen saamani ihanan kommentin jälkeen aloin miettiä tilannetta positiivisemmasta näkökulmasta.

Ei ole ihan helppo homma yrittää setviä velkojaan suhteellisen minimaalisilla tuloilla. Jo siitä, että olen ottanut asioista jonkinlaisen otteen, minun tulisi kiittää itseäni.

Jälleen tämä: minä yritän.

Maanantaina etsin itselleni uuden työn.

Väsy

Olen armottoman väsynyt.

Tämän hetken olotila on hälyttävä. En meinaa ahdistukseltani saada nukuttua tai jos nukun, näen painajaisia.

Useana aamuna kuluneen viikon aikana olen herännyt ahdistukseen, tänäänkin. Asiaa ei helpottanut Kelan viimeisin kirje:

"Jos et maksa tai jos emme saa sovittua kanssasi maksusuunnitelmaa, siirrämme perinnän ulosottoon."

Asia on muutenkin yksi suuri vitsi, mutta tekstin sävy yllätti silti. Kela osaa näköjään olla tylympi kuin monet perintäfirmat.

Ahdistus kumpuaa varmasti suurilta osin tästä keväästä, väsymys allergiaoireista ja lisääntyneestä valosta.

Siitä, että töiden suhteen on taas epävarmaa.

Siitä, että tuntuu ettei mitään tapahdu.

Siitä, että samaan aikaan tuntuu että monet tahot vaativat tällä hetkellä aivan liikaa.

Yritän pitää rutiineista kiinni vaikka haluaisin vain maata sängyssä, verhot alhaalla, puhelin kiinni.

Ha!

Päätin etten luovuta.

Säästää voi aina, vaikkei olisi luottotietoja.

Kela

Yksi veloistani on Kelalle.

Hain peruutusta, lykkäystä, ehdotin maksusuunnitelmaa.

Kuten muutama vuosi sitten tästä samasta asiasta vääntäessäni, lopputulos jälleen tämä:

Ehdottamani kuukausittainen maksuerä on liian pieni. Maksuerää ei voi kuitenkaan nostaa Kelan vaatimalle tasolle koska tällöin joutuisin toimeentulotuen asiakkaaksi ja toimeentulotuen asiakkaan kanssa maksusuunnitelmaa ei voi tehdä.

Eli käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että velan perintää ulosoton kautta jatketaan.

Jollen voita lotossa seuraavan kuukauden aikana, edessä on uusi merkintä.

Jes.

Vinkkejä rauhattomalle mielelle

Mietin velkojani yhä koko ajan. Asiaan suhtautuminen on kuitenkin muuttunut olennaisesti: enää asiat eivät luuppaa päässä ahdistavasti ja ilman parempaa tulevaisuutta, vaan niistä on tullut jollain tavalla normaali osa elämääni. Toki armottomia heikkoja ja ahdistavia hetkiäkin on.

Oikeastaan ensimmäinen askel oli se, että listasin kaikki lainani ja arvioin ne yläkanttiin. Kokonaisvelkasumma on armoton, niin sen kuuluukin olla. Siinä tilanteessa minua auttoi ajatus Yksi Kerrallaan. Itseäni lohdutti ajatus siitä, että voin maksaa velat lohkoissa pois. Kun on yhden suorittanut, se ei tule enää takaisin, siitä ei tule enää mitään lisäkustannuksia.

Postin tuoman laskun myötä tuli paniikkiahdistus. Tuleeko tästä sittenkään mitään? Sparrasin itseäni näillä:

1. tärkeintä on välttyä uusilta ulosottomerkinnöiltä

2. jos saan ulosottovelat maksettua, voin käyttää mahdollisen veronpalautuksen mihin itse haluan

3. kun saan ulosottovelat maksettua, kaikki raha mitä tienaan on minun

4. ahdistus vähenee koko ajan vaikka on ankeaa

5. voin vihdoin alkaa rakentaa oikeaa taloudellista turvaa itselleni

6. painajaisilla ei ole enää totuuspohjaa

Rock the boat, don't rock the boat baby

Taas tapahtuu ja paljon.

Ei mennyt kauaa ensimmäisen ulosottolainan maksusta kun posti toi maksutositteen toisesta lainasta.

Paniikki, välitön katumus, suurempi paniikki.

Lainoista kaksi oli ulosotossa ns. passiivisena. Olin laskenut sen varaan että saan ensin aktiivisena olevat maksettua pois ja sitten käyn näiden kahden kimppuun.

Miten helvetissä estän tämän lainan uudelleenmenon ulosottoon? Kun on seitsemän muuta lainaa setvittävänä?

Painajaisia, unettomuutta, yöhikoilua.

Asiaa muutaman päivän panikoituani päätin, että kuten muutenkin, tärkeämpää on saada maksettua tämä nyt pintaan pompsahtanut laina pois ennen kuin se joutuu ulosottokierrokselle ja saan taas uuden ulosottomerkinnän. Muu syntilista saa nyt joutua odottamaan.

Ongelma ei ole helpoimmasta päästä, eräpäivä lainassa kun on ihan kohta eivätkä muut ulosottomaksut ja lainanlyhennykset anna armoa.

Tämä nyt alkanut kuukausi tulee olemaan rankka. Laskin että on noin kymmenen prosentin mahdollisuus että selviän sekä nyt tästä lainasta, normielämän laskuista ja lyhennyksistä. Ehkä. Jättimäinen ehkä. Kuukausi tulee joka tapauksessa olemaan niin rankka että huhtikuussa on pakko pitää loma näistä asioista ettei korttitalo sorru ja teen uuden konkurssin.

Onneksi on ulosoton nettipalvelu. Ahdistavimpina hetkinä käyn katselemassa sen saldoa, laskemassa pankkitileillä olevien lainojen pienenemistä. Teen listoja siitä, miten paljon olen jo mitäkin lainaa lyhentänyt, montako tonnia kokonaisvelkasummaa on vielä jäljellä.

Jostain syystä se tuo lohtua tähän kaoottiseen ja mieltä syövään tilanteeseen.