2020

Kuten tiedätte, en harrasta uudenvuodenlupauksia.

Toiveeni vuodelle 2020 ovat aika lailla samat kuin nyt päättyneelle.

Toivon että talouteni ja arkeni pysyvät tasapainossa. Että saan ulosoton nollille. Että saan karrutettua puskurirahastoa ainakin muutaman tuhat euroa.

Siinäpä ne.

Joulukuu 2019

- 6502,34 €

Vippifirmoista

Ennemmin kesällä otin selvää yhdestä vippifirmasta että ovat poistaneet henkilötietoni tietokannoistaan.

Nyt tästä viiden velan selättämisestä innostuneena lähdin selvittämään niitä muita firmoja, joista olen aikoinaan näitä pirulaisia joita myös pienlainoiksi kutsutaan, hommannut.

Helpommin sanottu kuin tehty, kun muistissa on aukkoja ja paperit heitetty roskiin vuosia sitten. Onneksi perintäyhtiöillä on omat tietonsa alkuperäisistä velkojista.

Surffaillessani netin ihmemaassa erinäisillä pikavippiyhtiöiden sivuilla minuun iski välittömästi outo rauhattomuus.

Millaisella kuvastolla, sanastolla ja lupauksilla näitä vippejä myydään.

Muistin hyvin vahvasti myös oman epätoivoni silloin vuosia sitten, kun valkkasin aina vain uusia firmoja etteivät näe jo kertynyttä velkamäärää.

Sen pelon odottaessani tietoa saanko vipin että pääsen maksamaan vuokrani, enkä menetä kattoa pään päältä.

Sen tyhjän tunteen velan saamisen jälkeen, kun tiedät että ajat täysiä päin tiiliseinää ja jarrut ovat epäkunnossa.

Samaan aikaan tässä maailmassa piipahtaminen teki todella hyvää. Ei enää ikinä. Ei yhtä ainoaa lainaa tai velkaa. Mistään.

Ja miten pitkälle olenkaan päässyt! Sen lisäksi että tilanne on täysin erilailla hallinnassa kuin vuosi sitten, minä olen muuttunut. Paljon.

Arvostan itseäni paljon enemmän. Otan vastuuta itsestäni täysin toisella tavalla: kukaan muu ei tee sitä puolestani. En suostu näkemään itseäni uhrina, minä olen soturi, selviytyjä. Aivan uskomattoman tahdon omaava, hyvällä tapaa jääräpäinen ihminen.

Vaikka tietoa vippifirmoista oli vaikea löytää, onnistuin jäljittämään yhtiöt. Muutama oli vaihtanut nimensä, pari sulautunut yhdeksi. Kaikista muista sain hyvää palvelua ja tiedot on poistettu, vain yksi asettui vastahankaan.

Hetken jo mietin, että olisin jatkanut tappelua vastaajarobottien kanssa, mutta:

Minulla on paljon tärkeämpääkin tekemistä. <3 

Five down, five to go

Kyllä!

Nyt on se hetki. Suurin pikavipeistä on maksettu pois.

Koville otti, keväällä kiukunpuuskassa laaditusta kunnianhimoisesta aikataulusta oltiin kaksi ja puoli kuukautta myöhässä.

Mitäpä tuosta.

Tämän vuoden saldo on nyt jo aivan uskomaton: kuudesta ulosotossa olevasta velasta neljä on maksettu.

Neljä. Kaksi jäljellä.

Eihän tätä taas tajua ennen kuin kuitin saa.

Kautta näiden vuosien minua on ahdistanut ulosotossa kaksi asiaa yli muiden. Se, että lainoja oli niin monta, ja tämä suurin vippi.

Vaikka saldon suhteen ei olla vielä edes puolivälissä, tämä on sellainen virstanpylväs jota hetkittäin en uskonut koskaan saavuttavani.

Kaksi.
Enää viisi velkaa tai lainaa ylipäätään.

Sen lisäksi että velkasumma kasvaa korkoa vähemmän, viisi velkaa/lainaa kymmenen sijaan on huomattavasti helpompi hallinnoida. Vähemmän palloja mitä yrittää pitää ilmassa.

Minä syön nyt kakkua. <3

Kerskakulutuksesta

Ilmaston lämpenemiseen liittyvä keskustelu on nostanut jälleen esiin myös keskustelua kerskakulutuksesta ja suoranaisesta kulutushysteriasta.

Sen jälkeen kun hyppäsin pois oravanpyörästä, omalla kohdallani on aina ollut selviö, että jos jokin menee rikki, se korjataan mahdollisuuksien mukaan. Syyt tähän ovat olleet pääasiassa joko sentimentaalisia tai rahallisia. Tai sitten vain sitä, että olen tietyissä asioissa totaalisen pihi.

Nuorempana tunsin huonoa omaatuntoa siitä, ettei minulla ollut koskaan niitä viimeisimpiä teknisiä härpäkkeitä tai muodissa olevia kenkiä. Tai siitä, että annoin lahjoiksi melkein aina jotain omatekoisia viritelmiäni kun muut ostivat sitä Viimeisintä Huutoa. Tai siitä, ettei ollut varaa syödä lääkärin suosittelemalla tavalla. Tai siitä, ettei ollut edes sitä umpirisaa autoa. Lista olisi pitkä.

Sosiaalinen paine, se on jännä juttu. Onneksi siitäkin on mahdollista saada niskaote.

Viimeisen parin vuoden aikana on tapahtunut jokin käänne. Yhtenä jouluna pyysin tuttavaltani anteeksi että joululahjani oli kotikutoinen. Hän taas oli innoissaan ja otettu siitä, että sai kerrankin jotain muuta kuin kaupasta ostettua valmistavaraa.

Nykyinen elintasoni sopii siis hyvin yhteen tämän uuden trendin kanssa. Mutta mitä tapahtuu siinä vaiheessa jos elintasoni nousee? Hullaannunko ylimääräisestä rahasta ja ostan kaiken "mitä olen aina halunnut"?

Vähillä varoilla eläminen tekee välillä todella kekseliääksi. Sitä syödään, mitä kaapissa olevista aineksista saa väsättyä. Kun pakkanen kiristyy, kaivetaan kaapista vanha talvitakki ja korjataan se. Vain välttämätön ostetaan, ja vasta silloin, kun sen voi maksaa kerralla. Ja mitä hullaantumiseen tulee: pidän enemmän siitä, että minulla on pieni puskurirahasto kuin että ympärillä olisi kasa krääsää.

Lumi, talvi

Edellisessä kirjoituksessa kerroin kuluneesta vuodesta.

Nyt huomaan että lumi [kyllä!] aiheuttaa minussa levottomuutta, pientä paniikkiakin.

Erikoista. Ennemmin kun olen rakastanut ensilunta, sitä että maailman akustiikka muuttuu, maiseman mustanharmaus väistyy.

Nyt rintalastan alla kuplii pieni ahdistus.

Ihminen on siitä jännä eläin, että vaikka kuinka prosessoisi tapahtuneita asioita ja luulisi olevansa niiden kanssa edes jotenkin sujut, osa asioista jää jonnekin kohtaan kroppaa josta ne sitten tiettynä ajankohtana nostavat päätään.

Viime joulu, loppuvuosi. Mietin, että miten helvetissä olen selvinnyt siitä?

Kunnes muistin luukuttaneeni tätä[kin] kappaletta.

Tää niitä aamuja on kun en tiedä
kannattaako nousta vai jäädä
vetää peitto yli pään
ja hautautua alle kivisen kuoren
aamuyössä sydän yksin lyö
eikä pääse läpi surujen vuoren
pelko pimeyttä pitkin liikkuu
tuntuu niin kuin päivää ei tulisikaan

Ja silloin kun henkäys aamutuulen
jokin täyttää tämän pienen huoneen
se mut viimeinkin herättää
 

[P. Maijanen] 

Kulunut vuosi

Mennyt vuosi on ollut yksi koko elämäni rankimmista.

Olen lähinnä keskittynyt vain täyttämään päivät kaikenlaisella tekemisellä, luottanut siihen että aikaa ei voi pysäyttää, että elämä jatkuu muodossa tai toisessa.

On ollut valtavia aallonpohjia, isoja onnistumisiakin.

Tällä viikolla pääsin velkasummani kanssa jälleen uuden rajan alle. Ulosottokin tipahti alkamaan pykälää pienemmällä numerolla.

Aika mahtavaa.