Ei jumalauta. Lehdessä juttu metsässä asuneesta miehestä.
"Hänelle oli sanottu, että hän ei tule enää koskaan saamaan uutta asuntoa velkojen takia."
Sen enempää tapauksen yksityiskohtia tietämättä:
Joo, on ihan ok että faktat lyödään tiskiin.
Mutta äärimmäisyyksillä pelottelu tai se, ettei kaikkia mahdollisuuksia kerrota, ei ole hyväksyttävää.
Me emme kaikki ole samanlaisia, osa meistä on aivan helvetin herkkiä. Ja ainakin [entisestä] itsestäni tunnistan sen, että jos jokin virkailija esittää todeksi jonkun asian ja vielä tarpeeksi "ponnekkaasti", väittämää ei edes yritä lähteä kyseenalaistamaan.
Eikä siihen välttämättä olisi voimavarojakaan.
Toivon todella että nämä asenteet ovat jääneet menneisyyteen.
Ja kaikille teille yksinäisille ihmisille:
Aina on toivoa. Ottakaa selvää oikeuksistanne, hakekaa tietoa, apua.
Kirjoituksessa lainattu Ilta-Sanomien uutista 17.1.2020, Eija Rouvalin kommenttia
Friday, January 17, 2020
Wednesday, January 15, 2020
Tammikuun laskut
Hohhoijaa.
Miksi onkin niin, että aina tammikuussa kaikki laskut kasaantuvat?
Kuin vuoden vaihtumisesta [uusi vuosikymmen AAAAAARRRGHH, pakko saada jotain mahtavaa ja suurta ja loistokasta ja ikuisesti muistettavaa aikaan nyt heti ja koko vuoden!!!!] johtuva sisäinen kriisi ja ahdistus ei olisi tarpeeksi.
Tämä kuukausi tuntuu jo nyt armottoman pitkältä. Työkin tuntuu käyvän mielen päälle. Nukuttaa ihan koko ajan, paitsi tietenkin öisin. Yksinäisyyden, epäonnistumisen ja huonommuuden ajatukset pyörivät mielessä, vaihtuvat välillä jopa tuskaiseen epätoivoon.
Pahinta on se, että ilo tuntuu jälleen kadonneen.
Jos pystyisin, karkaisin jonnekin. Mutta jos meinaa paeta, on pakko pysyä liikkeessä.
On vain luotettava siihen, että aikaa ei voi pysäyttää. Että tämä on vain yksi suvantokohta, että tämä on ohimenevää. Että olen vain univelkainen, väsynyt ruttu jonka pitäisi opetella pitämään itsestään paremmin huolta.
Eivätkä asiat oikeasti ole huonosti. Ruokaa on, laskut on maksettu, olen siinä onnellisessa asemassa että töitäkin riittää.
Maailma kirkastuu huomattavasti kunhan nyt vain syön hyvin ja nukun kunnon yöunet.
Ja onhan tälle pakko vähän nauraakin. <3
Miksi onkin niin, että aina tammikuussa kaikki laskut kasaantuvat?
Kuin vuoden vaihtumisesta [uusi vuosikymmen AAAAAARRRGHH, pakko saada jotain mahtavaa ja suurta ja loistokasta ja ikuisesti muistettavaa aikaan nyt heti ja koko vuoden!!!!] johtuva sisäinen kriisi ja ahdistus ei olisi tarpeeksi.
Tämä kuukausi tuntuu jo nyt armottoman pitkältä. Työkin tuntuu käyvän mielen päälle. Nukuttaa ihan koko ajan, paitsi tietenkin öisin. Yksinäisyyden, epäonnistumisen ja huonommuuden ajatukset pyörivät mielessä, vaihtuvat välillä jopa tuskaiseen epätoivoon.
Pahinta on se, että ilo tuntuu jälleen kadonneen.
Jos pystyisin, karkaisin jonnekin. Mutta jos meinaa paeta, on pakko pysyä liikkeessä.
On vain luotettava siihen, että aikaa ei voi pysäyttää. Että tämä on vain yksi suvantokohta, että tämä on ohimenevää. Että olen vain univelkainen, väsynyt ruttu jonka pitäisi opetella pitämään itsestään paremmin huolta.
Eivätkä asiat oikeasti ole huonosti. Ruokaa on, laskut on maksettu, olen siinä onnellisessa asemassa että töitäkin riittää.
Maailma kirkastuu huomattavasti kunhan nyt vain syön hyvin ja nukun kunnon yöunet.
Ja onhan tälle pakko vähän nauraakin. <3
Saturday, January 4, 2020
Luottotiedottoman luottotiedot
Jälleen yksi virstanpylväs saavutettu.
Laitoin omat luottotietoraporttini tilaukseen, tulivat vihdoin.
Täytyy myöntää että kirjekuoret nähtyäni iski pieni paniikki. Kuinka monta merkintää, sivua, vuotta?
Pari syvää hengitystä, lyhyt keskustelu itseni kanssa.
Minä olen odottanut tätä päivää, että olen tarpeeksi vahva.
Eihän tuo nyt kaunista luettavaa ole, mutta ei totaalinen katastrofikaan.
Ja tiedänpähän ainakin konkreettisesti missä mennään.
Alkuvuodesta viimeinen vippi maksuun, sitten otan tarkemmin selvää millä nuo UMS -merkinnät saa pois, jos saa.
Suunta: pintaa kohti, valo näkyy jo!
Laitoin omat luottotietoraporttini tilaukseen, tulivat vihdoin.
Täytyy myöntää että kirjekuoret nähtyäni iski pieni paniikki. Kuinka monta merkintää, sivua, vuotta?
Pari syvää hengitystä, lyhyt keskustelu itseni kanssa.
Minä olen odottanut tätä päivää, että olen tarpeeksi vahva.
Eihän tuo nyt kaunista luettavaa ole, mutta ei totaalinen katastrofikaan.
Ja tiedänpähän ainakin konkreettisesti missä mennään.
Alkuvuodesta viimeinen vippi maksuun, sitten otan tarkemmin selvää millä nuo UMS -merkinnät saa pois, jos saa.
Suunta: pintaa kohti, valo näkyy jo!
Wednesday, January 1, 2020
2020
Kuten tiedätte, en harrasta uudenvuodenlupauksia.
Toiveeni vuodelle 2020 ovat aika lailla samat kuin nyt päättyneelle.
Toivon että talouteni ja arkeni pysyvät tasapainossa. Että saan ulosoton nollille. Että saan karrutettua puskurirahastoa ainakin muutaman tuhat euroa.
Siinäpä ne.
Toiveeni vuodelle 2020 ovat aika lailla samat kuin nyt päättyneelle.
Toivon että talouteni ja arkeni pysyvät tasapainossa. Että saan ulosoton nollille. Että saan karrutettua puskurirahastoa ainakin muutaman tuhat euroa.
Siinäpä ne.
Tuesday, December 31, 2019
Monday, December 9, 2019
Vippifirmoista
Ennemmin kesällä otin selvää yhdestä vippifirmasta että ovat poistaneet henkilötietoni tietokannoistaan.
Nyt tästä viiden velan selättämisestä innostuneena lähdin selvittämään niitä muita firmoja, joista olen aikoinaan näitä pirulaisia joita myös pienlainoiksi kutsutaan, hommannut.
Helpommin sanottu kuin tehty, kun muistissa on aukkoja ja paperit heitetty roskiin vuosia sitten. Onneksi perintäyhtiöillä on omat tietonsa alkuperäisistä velkojista.
Surffaillessani netin ihmemaassa erinäisillä pikavippiyhtiöiden sivuilla minuun iski välittömästi outo rauhattomuus.
Millaisella kuvastolla, sanastolla ja lupauksilla näitä vippejä myydään.
Muistin hyvin vahvasti myös oman epätoivoni silloin vuosia sitten, kun valkkasin aina vain uusia firmoja etteivät näe jo kertynyttä velkamäärää.
Sen pelon odottaessani tietoa saanko vipin että pääsen maksamaan vuokrani, enkä menetä kattoa pään päältä.
Sen tyhjän tunteen velan saamisen jälkeen, kun tiedät että ajat täysiä päin tiiliseinää ja jarrut ovat epäkunnossa.
Samaan aikaan tässä maailmassa piipahtaminen teki todella hyvää. Ei enää ikinä. Ei yhtä ainoaa lainaa tai velkaa. Mistään.
Ja miten pitkälle olenkaan päässyt! Sen lisäksi että tilanne on täysin erilailla hallinnassa kuin vuosi sitten, minä olen muuttunut. Paljon.
Arvostan itseäni paljon enemmän. Otan vastuuta itsestäni täysin toisella tavalla: kukaan muu ei tee sitä puolestani. En suostu näkemään itseäni uhrina, minä olen soturi, selviytyjä. Aivan uskomattoman tahdon omaava, hyvällä tapaa jääräpäinen ihminen.
Vaikka tietoa vippifirmoista oli vaikea löytää, onnistuin jäljittämään yhtiöt. Muutama oli vaihtanut nimensä, pari sulautunut yhdeksi. Kaikista muista sain hyvää palvelua ja tiedot on poistettu, vain yksi asettui vastahankaan.
Hetken jo mietin, että olisin jatkanut tappelua vastaajarobottien kanssa, mutta:
Minulla on paljon tärkeämpääkin tekemistä. <3
Nyt tästä viiden velan selättämisestä innostuneena lähdin selvittämään niitä muita firmoja, joista olen aikoinaan näitä pirulaisia joita myös pienlainoiksi kutsutaan, hommannut.
Helpommin sanottu kuin tehty, kun muistissa on aukkoja ja paperit heitetty roskiin vuosia sitten. Onneksi perintäyhtiöillä on omat tietonsa alkuperäisistä velkojista.
Surffaillessani netin ihmemaassa erinäisillä pikavippiyhtiöiden sivuilla minuun iski välittömästi outo rauhattomuus.
Millaisella kuvastolla, sanastolla ja lupauksilla näitä vippejä myydään.
Muistin hyvin vahvasti myös oman epätoivoni silloin vuosia sitten, kun valkkasin aina vain uusia firmoja etteivät näe jo kertynyttä velkamäärää.
Sen pelon odottaessani tietoa saanko vipin että pääsen maksamaan vuokrani, enkä menetä kattoa pään päältä.
Sen tyhjän tunteen velan saamisen jälkeen, kun tiedät että ajat täysiä päin tiiliseinää ja jarrut ovat epäkunnossa.
Samaan aikaan tässä maailmassa piipahtaminen teki todella hyvää. Ei enää ikinä. Ei yhtä ainoaa lainaa tai velkaa. Mistään.
Ja miten pitkälle olenkaan päässyt! Sen lisäksi että tilanne on täysin erilailla hallinnassa kuin vuosi sitten, minä olen muuttunut. Paljon.
Arvostan itseäni paljon enemmän. Otan vastuuta itsestäni täysin toisella tavalla: kukaan muu ei tee sitä puolestani. En suostu näkemään itseäni uhrina, minä olen soturi, selviytyjä. Aivan uskomattoman tahdon omaava, hyvällä tapaa jääräpäinen ihminen.
Vaikka tietoa vippifirmoista oli vaikea löytää, onnistuin jäljittämään yhtiöt. Muutama oli vaihtanut nimensä, pari sulautunut yhdeksi. Kaikista muista sain hyvää palvelua ja tiedot on poistettu, vain yksi asettui vastahankaan.
Hetken jo mietin, että olisin jatkanut tappelua vastaajarobottien kanssa, mutta:
Minulla on paljon tärkeämpääkin tekemistä. <3
Saturday, November 16, 2019
Five down, five to go
Kyllä!
Nyt on se hetki. Suurin pikavipeistä on maksettu pois.
Koville otti, keväällä kiukunpuuskassa laaditusta kunnianhimoisesta aikataulusta oltiin kaksi ja puoli kuukautta myöhässä.
Mitäpä tuosta.
Tämän vuoden saldo on nyt jo aivan uskomaton: kuudesta ulosotossa olevasta velasta neljä on maksettu.
Neljä. Kaksi jäljellä.
Eihän tätä taas tajua ennen kuin kuitin saa.
Kautta näiden vuosien minua on ahdistanut ulosotossa kaksi asiaa yli muiden. Se, että lainoja oli niin monta, ja tämä suurin vippi.
Vaikka saldon suhteen ei olla vielä edes puolivälissä, tämä on sellainen virstanpylväs jota hetkittäin en uskonut koskaan saavuttavani.
Kaksi.
Enää viisi velkaa tai lainaa ylipäätään.
Sen lisäksi että velkasumma kasvaa korkoa vähemmän, viisi velkaa/lainaa kymmenen sijaan on huomattavasti helpompi hallinnoida. Vähemmän palloja mitä yrittää pitää ilmassa.
Minä syön nyt kakkua. <3
Nyt on se hetki. Suurin pikavipeistä on maksettu pois.
Koville otti, keväällä kiukunpuuskassa laaditusta kunnianhimoisesta aikataulusta oltiin kaksi ja puoli kuukautta myöhässä.
Mitäpä tuosta.
Tämän vuoden saldo on nyt jo aivan uskomaton: kuudesta ulosotossa olevasta velasta neljä on maksettu.
Neljä. Kaksi jäljellä.
Eihän tätä taas tajua ennen kuin kuitin saa.
Kautta näiden vuosien minua on ahdistanut ulosotossa kaksi asiaa yli muiden. Se, että lainoja oli niin monta, ja tämä suurin vippi.
Vaikka saldon suhteen ei olla vielä edes puolivälissä, tämä on sellainen virstanpylväs jota hetkittäin en uskonut koskaan saavuttavani.
Kaksi.
Enää viisi velkaa tai lainaa ylipäätään.
Sen lisäksi että velkasumma kasvaa korkoa vähemmän, viisi velkaa/lainaa kymmenen sijaan on huomattavasti helpompi hallinnoida. Vähemmän palloja mitä yrittää pitää ilmassa.
Minä syön nyt kakkua. <3
Subscribe to:
Posts (Atom)