Tuesday, June 22, 2021

Eskapismia ja muita oikkuja

Kun istuu yhden illan kotona pimeässä puhelin äänettömällä, katsoo vanhoja Disney-animaatioita ja syö lohturuokaa, elämä alkaa voittaa.

Lähdön merkit voimistuvat päivä päivältä. Allekirjoitan täysin sen väittämän että ihminen laittaa tiettyjen vuosien välein elämänsä uusiksi. Minulla on menossa näköjään kaikki vaihtoon: kaupunki, asunto, työpaikka, ala, jopa huonekalut. Sosiaalista elämää, kavereita, ystäviä, puolisoa tai perhettä kun ei ole, valinta ei loppuen lopuksi ole kovin vaikea kun päätöksen on jossain mielensä sopukassa jo tehnyt.

Ja mitä sitä ihminen tarvitsee aloittaakseen alusta? Työpaikan, asunnon ja muuttoauton, siinäpä se.

Ja jottei haikeus yllättäisi, sain tästä kaupungista niin oudon työtarjouksen että oli pakko sanoa ei kiitos. Työnkuva oli epämääräinen, kohdekin vaihtui jossain sivulauseessa, palkka oli jotain muuta mitä pitäisi olla ja lakisääteisiä lisiä ei [toistaiseksi] makseta, perusteena urakkapalkka. Aloittaa olisi pitänyt heti, parin päivän varoaika tuntui ylitsepääsemättömältä.

Kuulostaako epäilyttävältä?

Pahinta oli kuitenkin rekrytoijan asenne ja kielenkäyttö. Ja kamalaa sanoa mutta tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun olen tänä keväänä törmännyt vastaavaan. Ehkä se on tämä aika, ehkä se on ihmisten epätoivo löytää edes jotain työtä mikä saa työntarjoajan käyttäytymään ylimielisen despootin tavoin.

Tai ehkä se on vain tämä kaupunki.

Tai sitten minä.

En osaa sanoa sitä paremmin kuin että jokin on väärin.

Mietin kyllä pitkään onko minulla oikeutta tai taloudellista mahdollisuutta kieltäytyä työstä.

Mutta koska tämän vuoden teema on opetella sanomaan ei ja poistamaan elämästään kaikkea vanhaa kakkaa että jollekin uudelle - ja ehkä paremmalle - tulisi tilaa, päätin että on vain pakko uskaltaa. Vain olla hetken aikaa, odottaa rauhassa mitä elämällä on tarjota.

Ja vanhan sanonnan mukaan: jos se haisee paskalle, se mitä suurimmalla todennäköisyydellä on sitä itseään.

En halua edes miettiä millainen soppari sieltä olisi tullut allekirjoitettavaksi. Ja olisinko päässyt siitä eroon ilman sanktioita?

Ja kaikki aika mitä tuhlaan tällaiseen sekoiluun on pois uuden elämän aloittamisesta.

PS. Jossain vaiheessa tätä sotkua jota arjeksi kutsun, aloitin rahastosäästämisenkin!

No comments:

Post a Comment