Joulukuu 2024

- 429,64 €

Aivan olematon summa edellisiin vuosiin verrattuna, mutta tulipahan kuitattua toiseksi viimeinen veloista pois. 

Kaaviossa jälleen violetti merkkaa omaisuutta, vihreä velan osuutta. 

Alkuvuoden nihkeydestä huolimatta sain melkein kaikki vuodelle asettamani säästötavoitteet täyteen, vaikka elämän ja maailman tilanteesta johtuen jouduin miettimään suunnitelmiani uusiksi. 

Alkaneelta vuodelta toivon tasaisuutta. Pörssin elpymistä. Sitä että viimeinen vuosi asuntosäästöjä tulee täyteen. 

Siinäpä se oikeastaan. Tilanne on ihan hyvä, pysyköön tällaisena, tylsänä. 

Kaikille lukijoille toivon toivorikasta vuotta 2025. 

Älä lannistu! Jokaisen vuoren päälle voi nousta pienin, harkituin askelin!

Eleven down, one to go

Vedin loppukirin veropalautuksien avulla ja maksoin loput viimeisestä opintolainastani ennakkoon pois.

Jäljellä siis enää yksi kulutusluotto jonka senkin saan varmasti nolliin seuraavan vuoden aikana.

Elämässä on kaikki tällä hetkellä ihan hyvin, hiljaiselo selittyy pitkälti sillä että vielä muutama hassu vuosi sitten päätä hajottava ahdistus taloudellisesta tilanteesta ja synkistä tulevaisuudenkuvista on suurelta osin helpottanut, avannut arkea uudella tavalla elämälle.

Toivon että siellä ruudun ääressä kaikki on hyvin. Ja jos ei tällä hetkellä ole, kannustan olemaan menettämättä toivoa.

Kaikki järjestyy kyllä. <3

Luottotietorekisteri

Tänään avautui paljon puhuttu positiivinen luottotietorekisteri.

En olisi ikinä uskonut silloin muutama vuosi sitten kun tätä alettiin suunnitella että olen tänä päivänä tilanteessa missä minua ei pelota käydä katsomassa omaa velkasaldoani.

Mitään uutta tiedoissa ei ole, viive järjestelmällä näyttää tällä hetkellä olevan pari päivää, tosin en tiedä johtuuko näistä pyhistä.

Näppärä ominaisuus on se että siellä pystyy tekemään itselleen vapaaehtoisen luottokiellon.

Toivotaan että järjestelmä oikeasti toimii.

Joulukuu 2023

- 1157,98 €

Tämä vuosi näyttää paperilla aivan olemattomalta mitä velkoihin tulee.

Mutta eipä niitä paljoa enää jäljellä olekaan, mikä osaltaan selittää ylläolevaa lyhennyksiin käytettyä summaa.

Ohessa kaavio missä violetti merkkaa omaisuutta, vihreä velkoja.

Tulevalta vuodelta toivon että saan kaikki velat vihdoin nollille ja kasvatettua omaisuutta suunnitelmani mukaan.

Avaruusruokaa

Kiitos painajaisten, olen viimeisen viikon ajan täyttänyt järjestelmällisesti pakastinta, tehnyt sinne ruokaa, leiponut kaikenlaista hyvää.

Mieli on vähän rauhoittunut kun tietää että pakkasessa on ruokaa jos/kun rahat jossain vaiheessa loppuvat.

Tänään oli kaapeissa pienen ikuisuuden säilyvien tarvikkeiden vuoro:

- perunamuusijauhe, 3,79 €
- Italianpata, 1,95 €
- Karibianpata, 1,85 €
- hienonnettu pinaatti, 2 pussia, 0,78 €
- sulatejuusto, 250 g, 2,89 €
- punaiset linssit, 1,65 €
- kikherneet, 1,55 €
- tomaattimurska, 4 kpl, 1,48 €
- kasvisrasvasekoite, 4 kpl, 1,80 €
- pakastepizza, 2 kpl, 7,80 €
- peruna-sipulisekoitus, 1 kg, 1,45 €

Yhteensä 26,99 €

Myönnän että pizzat ovat selvä höttötuote ja vievät melkein kolmasosan loppusummasta, mutta ostin ne tulevia viikonloppuja varten.

Välillä pitää muistaa ottaa rennosti.

Kesäloma

Olen kesälomalla.

Tai työttömänä, miten sen haluaakaan ajatella.

Tai no, teen keikkaa parille firmalle aina silloin kun työvuoro sopii kohdalle.

Määräaikainen työsopimukseni päättyi ja hyvä niin, en olisi halunnutkaan että sitä uusitaan.

Olen mennyt kauhealla vauhdilla eteenpäin viimeiset pari vuotta. Ero siihen, että tässä sitä nyt kellutaan vaan virran vietävänä, on kieltämättä melkoinen.

Pelot rahan riittämisestä ovat tulleet takaisin, tietenkin.

Mutta lohdutan itseäni sillä että varoja on, että realisoin ne sitten jos sellainen paikka oikeasti tulee.

Painajaisia näen joka ikinen yö, mieli selvästi prosessoi kaikkea viime vuosina tapahtunutta.

Yhtenä todella huonona päivänä luin vuoden 2020 päiväkirjaani enkä oikeasti tiedä miten olen selvinnyt siitä hengissä.

Ja tajusin että jos olen selvinnyt siitä, selviän mistä tahansa.

Niinä ensimmäisinä vuosina kun minulla ei ollut luottotietoja, en uskaltanut haaveilla mistään. En oikeasti uskonut että minulle voi olla mitään parempaa kuin se hyvin kapeaksi muuttunut elintila.

Nyt kun varoja on sen verran että pärjään kyllä, maailma on keikahtanut ympäri.

On tilaa haaveilla, miettiä mitä sitä haluaa elämällänsä tehdä.

Viime vuodet minulla on ollut selkeitä päämääriä. Ensin omistin elämäni velkojen maksulle, sitten omaisuuden kerryttämiselle.

Nyt en oikein tiedä mihin suuntaan tästä lähteä. Tuntuu että olen eksyksissä, vähän irti omasta elämästäni, itsestäni.

Oudoin oire on melkein viikon jatkunut kuolemanpelko.

Ehkä se nivoutuu yhteen tuntemattoman tulevaisuuden pelon kanssa, ehkä se on vanha kaava siitä että jokin menee varmasti pieleen nyt kun kaikki on Liian Hyvin.

Koska tutut käyttäytymismallit ovat turvallisia, olivat ne meille miten haitallisia tahansa.

Luotan kuitenkin siihen että joidenkin tutkimusten mukaan aivoilla menee kolme päivää aikaa tottua uuteen tilanteeseen.

Kaikki on ohimenevää. Se mikä vaikuttaa nyt jättimäiseltä, elintilaa vievältä ongelmalta, ei välttämättä ole sitä enää parin päivän, viikon päästä.

Joulukuu 2022

- 3384,64 €

Velkaa on vielä vähän mutta samalla olen onnistunut kasvattamaan itselleni ihan kivan omaisuuden, alla kaavio missä violetti merkkaa omaisuutta, vihreä velkoja. 

Joulukuun alussa tuli neljä vuotta siitä mistä tämä kaikki sai alkunsa.

Ja vielä neljän vuoden jälkeenkin näin taannoin painajaista talouteeni liittyen, tällä kertaa aiheena sähkön kallistuminen joka vei ajatukseni siihen pisteeseen mistä oma velkahelvettini alkoi, siihen yhteen liian isoon sähkölaskuun joka lopulta laittoi liikkeelle alati kiihtyvän kierteen.

Jos vain olisin silloin tiennyt kaiken tämän minkä tiedän nyt.

Ja sen, että kaikesta voi selvitä.

Sienikeitto

Syksy!

Uusi työpaikka!

Siitä huolimatta pihistely jatkuu, minkäs koira karvoilleen.

Tässä kehittelemäni nopea sienikeiton ohje.


Sienikeitto

- noin 250 g herkkusieniä [4,90 €/kg]
- iso sipuli/kaksi pientä [1,45 €/kg]
- nokare voita
- suolaa, pippuria, timjamia sun muita oman maun mukaan
- 4 rkl vehnäjauhoja
- 7 dl vettä
- rasia sulatejuustoa [2,35 €/200 g]

Laita kattilan pohjalle nokare voita. Silppua sipuli ja sienet haluamasi kokoisiksi, kuullota kattilassa mausteiden kanssa kunnes neste on haihtunut.

Lisää vehnäjauhot ja sekoita hyvin. Lisää vesi pikkuhiljaa nauhana, välillä tasaiseksi sekoittaen paakkujen välttämiseksi.

Odota että keitto kiehuu kunnolla, ota kattila levyltä. Lisää sulatejuusto ja sekoita. Anna tasaantua kannen alla hetki ja nauti!

Palkinto

Alan pikkuhiljaa tottua ajatukseen että minulla on nykyään luottotiedot.

Vielä en ole tilannut uusia raportteja, tosin testasin tapahtunutta ja tilasin lehden. Sain laskulle, hurjaa. Kertamaksuna, tottakai.

Oikeastaan ainoa suurempi muutos on vain siinä että säästöön jää enemmän rahaa. Eikä enää tarvitse pelätä sitä että ne vie joku tai että sydänalassa olisi tunne että rahat kuuluvat oikeasti jollekin toiselle taholle velkojen kuittaamisen muodossa.

Tästä johtuen luotto omaan kykyyni selviytyä on kasvanut. En enää herää vähintään pari kertaa kuukaudessa ajatukseen että rahat ovat loppu ja kaikki rakentamani murenee.

Tosin lopullisesti en ole tästäkään pelosta päässyt, on aivan selvästi jäänyt jonnekin kropan muistiin. Sieltä se välillä potkaisee, muistuttaa miten helposti kaikki voi mennä suuresti pieleen. Noh, pysynpähän valppaana myös tulevaisuudessa!

Taloudellinen tilanne on sen tarkemmin summia kertomatta se, että omaisuutta on tällä hetkellä noin kaksi kertaa se määrä mitä viimeisiä pankkilainoja on jäljellä.

Oikeastaan elämä on käynyt aika tylsäksi ja hyvä niin. Kuin olisi viimeisen pari vuotta pelannut jotain hullua Pakene tai kuole -peliä ja nyt on vihdoin löytänyt turvaan.

Tätä se on, niin sanottu Normaali.

Mikä taas on tavoilleni epänormaalia, on se, että palkinnoksi kaikesta tästä järjestin itselleni vähän pidemmän reissun. Enkä ajatellut tehdä mitään muuta kuin syödä, juoda, nauraa ja katsella maailmaa.

Kymmenen vuotta

Sillä lailla.

Kun velkoja vihdoin ilmoitti luottotietoyhtiöille että velka on kuitattu, sain vastauksen että luottotiedot, ne palautuvat samantien.

En tiennyt että velan maksaminen lyhentää merkintäaikaa vuodella. Tai jos tiesinkin, olin autuaasti unohtanut.

Eli.

Kymmenen vuoden helvetti on ohi.

Seuraava askel on varmistaa ettei minulle tule enää koskaan sellaista tilannetta että olen taloudellisesti loukussa.

Tästä on hyvä jatkaa. <3

Rahankäytöstä

Tein viikolla yhden hintavamman hankinnan ex tempore.

Ensimmäinen huomio omasta rahankäytöstäni oli se, että vaikka minulle tarjottiin mahdollisuutta maksaa osissa, halusin maksaa kaiken kerralla pois. Eikä kyse ollut siitä että luottotietomerkintäni tulisi ilmi, vaan siitä etten halua enää ikinä maksaa mitään käyttötavaraa osamaksulla.

Toinen huomio on tämä yhä jatkuva pieni syyllisyys siitä miten paljon laitoin palamaan kerralla vaikka asia on sellainen mitä olen viimeisen neljä vuotta oikeasti tarvinnut.

Kolmas se, että koska rahaa ei jäänyt paljonkaan käyttöön, tämä pienellä budjetilla eläminen on jollain lailla lohdullisen tuttu ja turvallinen tila.

Pohtimisen arvoista on se, miksi tunnen huonoa omaatuntoa siitä että olen tuhlannut itse hankkimani rahat? Enkö ole vielä sisäistänyt sitä että rahat ovat minun, ettei ole enää mitään toista tahoa jolle ne oikeasti kuuluisivat?

Vai onko kyse vieläkin siitä johonkin ruumiin muistiin koteloituneesta "kaikki tulee menemään perseelleen ennemmin tai myöhemmin" -traumasta?

Suurin kysymys on kuitenkin se, tulenko koskaan olemaan normaali rahankäyttäjä eli sellainen ihminen jolla raha ei polta taskussa?

Ten down, two to go

Mitä tein eilen? Maksoin viimeisen ulosottovelan pois, kokonaisuudessaan.

Jäljellä on enää kaksi pankkilainaa joiden yhteissumma on melkein puolet vähemmän kuin oma varallisuus tällä hetkellä.

Päässä lyö tyhjää, lähinnä vain odottelen kuittia jolla pääsen todistamaan luottotietoyhtiöille - ja itselleni! - että ulosotto todella on lopullisesti ohi.

Vähän reilu kolme vuotta ja tässä ollaan. Huhhei. 

Vinkki 674

Haa!

Tiedättekö sen ilmaiseksi kerran vuodessa tehtävän luottotietotilanteen tarkistuksen? Sen pystyy tekemään nyt sähköisesti!

Ja mikä mielenkiintoisinta: en tiedä onko tähän jokin laki vai onko tapahtunut jonkun sortin virhe mutta jollen mokaa isosti niin saan luottotietoni takaisin jo vuoden päästä.

Tämä, jos jokin, antaa lisää virtaa päästä eroon viimeisestä velasta kuukauden sisään.

Mentaalinen pohja, taas.

Viime päivityksen jälkeen on ryvetty todella syvissä vesissä.

Vapaa-aika on mennyt pitkälti itkiessä, koko elämä tuntui muuttuneen yhtäkkiä puuroksi josta en saanut minkäänlaista otetta.

Onko syy töissä, stressissä, ketuilleen menneessä ihastuskuviossa [kyllä, takkiin tuli ja isosti!] vai vain siinä että muutin koko elämäni konkreettiset rakenteet todella nopealla aikataululla, mutta joku pohja saavutettiin jälleen.

Mutta kuten sanottu, pohjalla makaamisessa on se hyvä puoli että sieltä ei pääse kuin ylöspäin. Hidastahan tuo on tälläistä raajarikkoa hilata montusta päivänvaloon, mutta nyt en perkele luovuta.

Koska: sain palkkakuitin. Jos pelaan korttini oikein, kaikki menee hyvin ja pitäydyn budjetissa, saan viimeisen ulosottovelan maksettua kuukauden päästä.

Kuukauden.

Katsotaan miten käy, onhan tätä laskeskeltu ennenkin. Muutamaankin otteeseen.

Mutta ajatus siitä, että kaikki akuutit velat olisi kuitattu, herätti kummallisen tunteen että jokin osa minua on kuolemassa, kuihtumassa pois.

Ehkä haikeuteen auttaa se fakta että luottotietojani en tule saamaan takaisin vielä hetkeen!

Muutto ja muita hullutuksia

180 päivää on oikeasti hyvä määre elämänsä uudelleenjärjestelylle.

Sain asunnon, minulla on uusi koti.

Vuokranantaja on isompi toimija joka on keskittynyt auttamaan ihmisiä joilla on luottotietomerkintöjä.

Tuntuu kuin olisin voittanut lotossa, edelliseen asuntoon meinasi kirjaimellisesti levitä pää. Nyt täällä uudessa paikassa tajuan miten paljon ahdistavat elinolosuhteet oikeasti vaikuttavat ihmisen mieleen.

Tuntuu kuin olisin jollain merkittävällä tavalla enemmän oma itseni jälleen, kaikkien näiden helvetillisten vuosien jälkeen.

Ja mikä tärkeintä: täällä on hiljaista.

Kaupunki vaihtui, elämä on uusi, henkilökohtaiset ongelmat samoja.

Olen jälleen ihastunut väärään ihmiseen. Tiedättekö sen tunteen kun pelkää helvetisti saavansa nenilleen mutta kuitenkaan ei voi antaa asian olla? Kuin sörkkisi rupea.

Pitää vain antaa aikaa, ottaa etäisyyttä.

Mutta kun toinen on vain niin saatanan ihana kaikin puolin ja ensimmäinen ihminen vuosiin - ikinä? - jonka kanssa asiat ja ajatukset löytävät äänettömästi, selittämättä paikkansa. Ja se jos joku on helvetin pelottavaa.

Jep jep ja niin niin. Mutta kusessa ollaan. Kai se rupi pitää vain nypätä irti ja katsoa vuotaako veri vai paljastuuko alta tervettä ihoa.

Töitä on toistaiseksi, siellä on hankalaa. Tämän viikon listalla onkin lähetellä työhakemuksia. Lohdullista on se että tiedän etten ole asioiden kanssa yksin, minä olen vain se pelottomin reikäpää joka tarttuu epäkohtiin eikä osaa pitää suutaan kiinni edes potkujen pelossa.

Lopuksi pari käytännön asiaa muutosta luottotiedottoman näkökulmasta:

Sähkö-, vakuutus-, puhelin- ja nettiliittymät kun ovat ajalta ennen luottotietojen menettämistä niin näiden kanssa ns. siirsin vain kirjat.

Muuttolaatikot sain, ensimmäinen firma ei antanut vuokralle vaikka kysyin onko heillä mitään panttia minkä voisin maksaa. Toisesta tärppäsi heti, maksoin vain laskun etukäteen ja homma oli selvä.

Muuttoauton kilpailutin, mihin päädyin ei koskaan sanallakaan maininnut luottotiedoista.

Takuuvuokraa en joutunut maksamaan, toki sitten ensimmäisestä päivästä lähtien vuokran eli kahteen asuntoon meni rahaa.

Yleiseen häsläykseen ja muuttotarpeisiin menneet rahat kun lisätään tähän, kaiken kaikkiaan voi sanoa että noin tuhannessa eurossa liikutaan. Toki takuuvuokrien kanssa summa olisi sen 1500 euroa suurempi.

Että hirvittäähän se. Silti paniikin keskellä pyrin ajattelemaan että minä teen tämän vain kerran.

EDIT: Tuhat euroa pelkän muuton hinta.

Joulukuu 2021

- 2855.99 €

Nine down, three to go

Yksi pankkilainoista maksettu loppuun.

Eight down, four to go

Asumistuen perintä kuitattu kerralla.

Viimeistä ulosottovelkaa jäljellä vähän reilu puolet.

Ei vittu.

Anteeksi ruma kielenkäyttöni.

Tämä tulee olemaan viimeinen postaus hetkeen aikaan.

Viimeinen velka - josta yritin Kelan kanssa tehdä maksusuunnitelmaa vain reilu kuukausi sitten - on siirretty avoimeksi ulosottoon.

Hyvästi muutto.

Hyvästi uusi alku.

Hyvästi vapaus.

Pitäkää toisistanne huolta, palataan heti kun keksin jotain.

"On se ny saatana!" sano pappa kun varpaansa ovenkarmiin iski.

Tilastoja

Montakohan kertaa sitä on yön pimeinä tunteina lukenut rekrysivujen juttuja siitä millainen on hyvä ansioluettelo, miten hoitaa itselleen työhaastattelun, miten vastaa oikein haastattelussa että ehkä saisi sen työpaikan?

Jep.

Itse olen kuitenkin tämän kevään aikana tullut siihen johtopäätökseen - ainakin omalla kohdallani! - että kyse ei ole niinkään siitä että kotisivut ovat kunnossa ja ansioluettelo siisti ja kattava, vaan

onnesta.

Siitä että hakemuksesi on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Itse päättelin että jos hakemukseni on tarpeeksi monessa paikassa niin ehkä se onnikin on jossain vaiheessa minun puolellani.

Olen tämän vuoden aikana laskujeni mukaan hakenut nyt 535 työtä. Näistä olen päässyt 18 video/puhelinhaastatteluun, osa on ollut niitä sähköpostilla tulleita "Vastaa näihin kysymyksiin videon muodossa" -esikarsintoja.

Kuudessa haastattelussa olen käynyt tapaamassa rekrytoijaa, näistä yhdestäkään en päässyt jatkoon.

Saatuja töitä on kolme joista kahta en edes hakenut ja kolmas on se, jonka nyt aloitan.

Eli jos oikein laskin niin ns. osumatarkkuus on jotain vähän reilun puolen prosentin luokkaa.

Jos nyt neuvoisin itseäni niin:

Selvitä ensin mitä haluat ja odota rauhassa äläkä anna paniikin sumentaa ajatuksenkulkuasi.

Matalapalkkainen osa-aikatyö ei kannata: joku rokottaa siitä aina. AINA.

Valitse taistelusi: keskitä energiasi oikeasti sellaisiin asioihin joiden tiedät vievän sinua kohti päämäärääsi äläkä tuhlaa aikaasi energiasyöppöihin joista koituu vain ongelmia.

On täysin hyväksyttävää sanoa EI. Jos niskakarvat nousevat pystyyn liian hyviltä kuulostavista lupauksista ja nenän alle tuodusta nollasopparista, kieltäydy kauniisti.

Luota intuitioosi. Kuuntele itseäsi.

Anna mennä, älä häpeä! Ei kukaan muista jonkun yksittäisen avoimen hakemuksen hakijaa enää seuraavana päivänä!

Ja mielestäni tärkein: ole oma rehellinen itsesi. Jos et saa työpaikkaa sen takia, paikka ei ollut sinua varten. Kyllähän se kirvelee ja lyö itsetuntoa matalaksi, mutta pystyisitkö tekemään töitä paikassa missä joutuisit esittämään jotain muuta mitä olet?

Nyt kun muistaisi tämän seuraavan kerran töitä hakiessa.