Alkusyksyn tuulia

Sain töitä!

Vain alkaneelle kuulle, mutta kuitenkin.

Palkka hyvä, täydet tunnit. Ja tietenkin toivon tämän poikivan jatkoa.

Nyt suunnitelmissa säästää aivan kaikki ylimääräinen. Laskeskelin että jos töitä riittäisi edes muutaman kuukauden ajan, saisin kerättyä juuri tarvittavan summan että voisin maksaa asumistuet kerralla takaisin.

Velkatilanteelle tämä tarkoittaisi alkuperäiseen suunnitelmaan palaamista. Toivoa siitä että pääsen eroon veloistani, että maaliviiva ei karkaisi enää aina vain kauemmas.

Että tämä velkojen kanssa painiskelu todella loppuu viimeistään ensi vuonna, että pääsen vihdoin aloittamaan oman elämäni.

Mutta jos jotain olen oppinut tästä vuodesta, minkään varaan en lähde enää laskemaan.

Elokuun tilanne

Olen parin viime viikon aikana kirjoittanut useamman postauksen ja jättänyt ne julkaisematta.

Kesän ajan arki on ollut töiden hakemista, odottelua, säästöillä elämistä.

Totaalista epätoivoa, nukkumattomuutta, ylivireyttä, univelkaa.

Pelkoa siitä, että tilanne jatkuu tällaisena hamaan tulevaisuuteen. Etten saa enää ikinä mistään töitä, poltan säästöni, lainat jäävät lyhentämättä, asumistuet maksamatta. Että kaikki saatavat menevät perintään ja olen entistä pahemmissa ulosottoveloissa.

Säästöistä on huvennut useampi sata euroa. Työttömyyskorvaus jäi asumistuen kanssakin pienemmäksi kuin se summa, minkä toimeentulotukena saisi, mutta säästöjen takia en kuitenkaan voi toimeentulotukea hakea.

Samasta syystä en ole käynyt ruokajaossa. Koin että kerran minulla on vielä rahaa säästössä, on varmasti ihmisiä jotka tarvitsevat ruokajakoa enemmän. 

Ja sitten jotain positiivista:

Tämän hetken tilanne on se, että kaikki laskut ja vuokrat on maksettu ajallaan, verorästitkin maksoin pari kuukautta ennen aikojaan. Samoin pankissa olevien lainojen lyhennykset on hoidettu, tässä kuussa pääsin jälleen yhden uuden tuhatluvun alle.

Muutama sata euroa pois säästöistä on loppuen lopuksi pieni summa siitä, että olen saanut kaikki menot kuitattua. Ja juuri tällaista tilannetta vartenhan olen säästöjä haalinut.

Työttömyyskorvausten kovasta veroprosentista pyrin ajattelemaan niin, että ehkä saan ensi vuonna kunnon palautukset.

Kaiken lisäksi sain tällä viikolla mielenkiintoisen työtarjouksen jonka todella toivon onnistuvan.

Se ratkaisisi monen monta ongelmaa kerralla.

Marenki

Testasin, toimii!

Marenki

- kikherneliemi, noin 1 dl
- sokeria, reilu 1 dl

Vatkaa liemi kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri nauhana. Jatka kunnes vaahto on kiiltävää ja pysyy ylösalaisin käännetyssä kulhossa valumatta.

Paista 125 asteessa noin puolitoista tuntia tai niin kauan että marengit lähtevät nätisti irti leivinpaperista.

Sienipasta

Luottotiedottoman koekeittiöstä hyvää päivää!

Sienipasta

- fusilli, kaapista (kaupassa 0,69 €)
- Lämmin Kuppi, sienikeitto, kaapista (kaupassa 1,69 €)

Laita fusilli tulille. Valmista keitto (itse laitoin vain 1,5 desiä vettä). 

Kun pasta on kypsää, sekoita.

Nälkä lähti eikä ollut pahaakaan, suosittelen!

20 euron taika

Olen joskus ennemminkin kirjoittanut siitä, millainen vaikutus 20 eurolla on.

Joten. Jos sinulla on tilaisuus, nosta tililtäsi 20 euroa. Pistä se kirjekuoreen, kirjoita kuoreen päivämäärä, summa. Laita kuori johonkin varmaan paikkaan, kuitenkin pois silmistä.

Päätä ettet avaa kuorta ja määrittele valmiiksi mielessäsi se äärimmäinen tilanne jonka kohdalle sattuessa rahan käyttäminen on vasta sallittua.

Sinnittele. Pidä mielessäsi että pienikin säästetty rahasumma tuo mielenrauhaa.

20 eurolla saa helposti viikon ruuat. Tai vessapaperia. Bussilipun terveyskeskukseen. Hammastahnaa. Halvat kengät kun entiset sanovat sopimuksensa irti.

Jos olet joutunut käyttämään rahan, paikkaa se seuraavista tuloista. Pyri myös kerryttämään puskuria, mutta tee se aina arkipäivän talouden ehdoilla!

Lyöty muttei nujerrettu [?]

Jännää.

Kun tietyllä tavalla luovutin, löysin itsestäni uusia voimavaroja.

Tai no, voimavara on ehkä vähän vahva ilmaisu. Pieni toivo? Asioiden todellisen laidan kieltäminen? Viimeinen yritys ennen totaalista katastrofia? En vielä tiedä.

Kuitenkin.

Minä haluan itselleni paremman elämän eikä se ole täällä.

Viime ajat olen kirjannut ylös toiveita, haaveita, kartoittanut vähän sitä millainen olisi unelmatyöpaikkani.

Laittanut pari työhakemusta, innostunut aivan suunnattomasti kun olen saanut soiton oudosta numerosta. Lannistunut kun google kertoo numeron kuuluvan tietenkin puhelinmyyjälle.

Itkenyt. Itkenyt enemmän kuin taas hetkeen.

Tehnyt listaa mitä välttämätöntä tarvitsen kuukauden ajaksi.

Menettänyt nukkumisen taidon.

Ja miettinyt raha-asioita, loputtomasti. Väännellyt, käännellyt, tehnyt budjetteja, suunnitelmia.

En tiedä kerroinko että sain myös mätkyjä? Satasen verran. SATASEN. Tässä tilanteessa tuokin tuntuu aivan kohtuuttomalta vittuilulta.

Mutta jotain hyvääkin: Kela yllätti täysin ja myönsi lisäaikaa perinnän aloittamiselle.

Olen äärettömän huojentunut. On edes hetkisen aikaa yrittää löytää tähän tilanteeseen joku ratkaisu. Kerätä voimia luoja ties monenteenko erään tässä helvetillisessä nyrkkeilykehässä.

Ehkä seuraavan parin kuukauden aikana tapahtuu jokin pieni ihme. 

Vastapallo

Eilinen tunneryöppy on tasaantumaan päin.

Ei ole tehty helpoksi tätä systeemiä, ei todellakaan.

Laitoin nyt vielä viestin Kelaan vaikka arvaan jo vastauksen.

Ihan sama, pääasia on pitää tämä velka poissa ulosotosta. 

Kai sitä tämän[kin] jollain tavalla hoitaa.

Mutta se, että AINA tulee jotain, on vienyt minusta mehut.

En näe tulevaisuuttani täällä enää.

Olen yksinäinen, työtön ja veloissa. En viihdy täällä, minulla ei ole täällä mitään.

Joka kerta kun pääsen vähän eteenpäin, elämä iskee välittömästi vastapalloon.

Niinpä asetin itselleni takarajan:

Annan itselleni pari vuotta aikaa kuitata kaikki velkani ja kerryttää sen verran rahaa että voin muuttaa pois.

Yksinäinen voin olla jossain paljon kivemmassakin paikassa.