Eilinen tunneryöppy on tasaantumaan päin.
Ei ole tehty helpoksi tätä systeemiä, ei todellakaan.
Laitoin nyt vielä viestin Kelaan vaikka arvaan jo vastauksen.
Ihan sama, pääasia on pitää tämä velka poissa ulosotosta.
Kai sitä tämän[kin] jollain tavalla hoitaa.
Mutta se, että AINA tulee jotain, on vienyt minusta mehut.
En näe tulevaisuuttani täällä enää.
Olen yksinäinen, työtön ja veloissa. En viihdy täällä, minulla ei ole täällä mitään.
Joka kerta kun pääsen vähän eteenpäin, elämä iskee välittömästi vastapalloon.
Niinpä asetin itselleni takarajan:
Annan itselleni pari vuotta aikaa kuitata kaikki velkani ja kerryttää sen verran rahaa että voin muuttaa pois.
Yksinäinen voin olla jossain paljon kivemmassakin paikassa.
No comments:
Post a Comment