Päässä pyörii. Sydän hakkaa. Kädet hikoavat.
Asumistukien maksulle aikaa pari kuukautta, sen jälkeen perintä aloitetaan tämän hetken tuesta.
Oma vikani, ei olisi kannattanut tehdä töitä sitäkään vähää mitä niitä tuli tehtyä.
Tällä hetkellä en todellakaan tiedä miten tästä selviän.
Yritän keskittyä hengittämiseen, siihen että olen ollut pahemmissakin paikoissa.
Että minä en luovuta, en perkele anna tämän velattoman elämän hyvän alun valua nyt hukkaan. Että vaikka tuntuu että joudun aloittamaan taas alusta, velkoja on silti kuusi vähemmän. Se itsessään on jo suuri saavutus.
Ja jos jotain opin, niin sen, että matalapalkkatöihin en enää mene.
Se ei vain yksinkertaisesti kannata.
No comments:
Post a Comment